Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja. Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Linturetkellä

Linturetkellä: Lintuja talvisessa metsässä

Pyrstötiainen. Kuvat: Samuli Haapasalo

 
Arvaatko, kuinka monta lintulajia ja aika iso lukumääräkin lintuja näyttäytyi yhtenä iltapäivänä, viime lauantain kauniissa pakkasessa Sipoolaisen metsän talviruokintapaikalla. Kaikki jutun kuvat kuvasin myös tuolloin.

Pyrstötiainen ei juuri käynyt talviruokintapaikalla ennen lumia ja pakkasia. Nyt pyrstikset keikkuivat talin kimpussa tunnin välein ja samalla näyttivät akrobaatin taitojaan koivun oksilla. Parvessa oli seitsemän jäsentä. Toisena päivänä ne voivat olla taas levottomina tiessään!

Keltasirkut ilmestyvät metsäruokintapaikoille usein vasta kevättalvella; nyt niiden parvessa oli toistakymmentä lintua.

Keltasirkku.

 
Keltasirkun tapaan kauran jyvät tuntuvat maistuvan hyvin myös urpiaisille, vaikka se onkin aika pieni – jos kohta vahvanokkainen lintu. Myös urpiaiset ovat löytäneet talviruokinnan talven edetessä. Noin tusinan urpiaisen pikkuparvi pudottautui alas näreisiin ja poimi myös tiaisten ruokinta-automaatista maahan varisuttamia siemeniä. Osalla koiraslinnuista oli todella kauniin punainen rinta. Äkkiä urpiaiset pyrähtivät levottomina lentoon, mutta palasivat taas pian.

Urpiainen.
Puukiipijä.

 
Katsopas kuvan puukiipijää. Sen pitkä, ohut ja voimakkaasti käyrä nokka on kätevä kaivamaan talvehtivan hyönteisen keloutuneen puunrungon rakosesta. Kieli työntyy näppärästi nappaamaan herkkupalan. Kuvassa näkyy myös kuinka kiipijä tukeutuu vahvaan pyrstöönsä pystysuoralla rungolla. Myös sen kiipimäjalat ja terävät kynnet tarttuvat pitävällä otteella runkoon. Varsin erikoistunut lintulaji, mutta sekin syö myös talia ja maahan varisseita siementen muruja. Puukiipijä on alituisesti liikkeessä.

Tiaisia edustaa tässä töyhtötiainen, joka ei koskaan istu ruokaa tarjoavalle kämmenelle kuten hömö- ja kuusitiainen, mutta uskaltaa kuitenkin kurkistelemaan ihmistä aivan lähelle. Ruokintapaikalla käy säännöllisesti kaksi töyhtötiaista.

Töyhtötiainen.

Ruokintapaikan turvin muutama mustarastaskin on asettunut talvehtimaan metsässä. Vaikka mustarastas on ympäri vuoden tuttu puutarhastakin, se on kuitenkin piileskelevä ja varsin varovainen tulemaan yhtä lähelle kuin tiaiset ja muut pienemmmät linnut.

Mustarastas.

 
Myös useat tikkalajit osuvat ruokintapaikalle. Tässä tutuin käpytikka, joita oli ainakin kuusi, lisäksi syömässä kävi yksi harmaapäätikka (monasti niitäkin on pari kolme) ja pikkutikkakin innostui ruokintapaikan talista. Sitä ei tapaa ruokinnalla usein.

Käpytikka.

 
Tässä on esiteltynä kuvin seitsemän lauantai-iltapäivän linnuista. Kuvissa esiteltyjen lintujen lisäksi ruokinnalla kävi hömö-, kuusi-, tali- ja sinitiaisia, muutama joka lajia, sinitiaisia kymmenkunta, yksi punatulkkukin.

Metsässä ronksutteli vielä yksinäinen korppi, mutta se ei tule alas. Tälle talvelle tyypilliset pienet pikkukäpylintuparvet ääntelivät puiden latvoissa iskevällä kip kip äänellään. Käpylintujen pesiminen on alkamassa havupuiden siementen kypsyessä. Metsässä rääkäisi myös närhi, joka syksyisin kuljettaa ruokinnalta suuren määrän pähkinöitä talvikätköihinsä.

Yhden iltapäivän aikana itse ruokintapaikalla kävi syömässä talia ja siemeniä siis 13 lintulajia ja niiden yhteenlaskettu yksilömäärä oli seitsemisenkymmentä lintua. Ja nuo pari kolme muuta lintulajia kuuluivat lähistöltä. Jos ruokintapaikka olisi kaupunkipuistossa, siellä kävisi lisäksi monia muita lajeja ja vastaavasti osa metsän lajeista jäisi havaitsematta. Talviruokintapaikoille voi suunnata juuri nyt hyvinkin antoisan, kauniin talvisen päivän linturetken.

Linturetkellä
Linturetkellä: Kauniita pakkaspäiviä 100-vuotiaassa Virossa

Aurinko nousee, -25 C, ihana kuiva vanhanajan pakkanen. Tekee hyvää myös havumetsille vähän jatkuessaan. Auringosta nousee pysty kilo. Kaunista, hiljaista, herkkää.

Linturetkellä
hömötiainen
Linturetkellä: Hömötiainen, metsän "tiitiäinen"

Äänisarja ti ti tsääää tsäää tsääää tsääää kuuluu suomalaiseen havumetsään! Hömötiainenhan se on äänessä.

Linturetkellä
Linturetkellä: Kuukkeli, koskikara, kotka...

Puut tykkylumen täydellisessä peitteessä. Vapaat, sulat kosket. Auringonnousun aavistus punaa puut epätodellisen kauniiksi. Rapsakka pakkanenkaan ei pure, päin vastoin se tuntuu hyvältä. Tällaista oli viime viikon linturetkellä Kuusamossa.