Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja. Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Linturetkellä

Linturetkellä: Mikä tekee Virosta niin kiinnostavan linturetkikohteen?

Pähkinänakkeli viheltelee mitä moninaisimpia ääniä Viron metsissä, pihoilla ja puistoissa. Kuvat: Samuli Haapasalo, kaikki kuvat lähivuosilta Virosta.

 
Lintuharrastajat aloittavat harrastuksensa usein nuorena. Sittemmin harrastus on aikuisiällä, koti- ja työkiireidenkin takia jäänyt usein ajoittaiseksi tai joskus jopa kokonaan vuosikymmeniksikin. Koska harrastuksen sisältö ja merkitys ei ole kuitenkaan mihinkään hävinnyt, on ihanaa, kun linturetkeilyyn voi palata kiireiden vähentyessä.

Koulumme luontokerho (Keravan yhteiskoulussa) tuotti aikanaan paljon ornitologeja, myös alan ammattilaisia. Minua on aivan erityisesti ilahduttanut, että niin monet ovat löytäneet harrastuksen uudelleen tai aktivoineet sitä mm. Viron linturetkeilyn parissa. Monet esim. Birdlifen linturetkille osallistuneet ovat myös aloittaneet lintuharrastuksen Viron retkellä.

Kattohaikara (valge toonekurg) on tyypillinen näky virolaisessa maisemassa.

 
Porukallakin voidaan kulkea lintumaille ja meren ääreen, nyt myös paikkoihin, joihin ei nuoruusvuosina ollut mitään mahdollisuuksia päästä. Omia lintukerholaisia olen laskenut Virossa nähneeni viime vuosina ainakin kahdeksan kaikkina vuodenaikoina.

Viron luonto on hauskasti tuttua ja samalla monessa mielessä virkistävän erilaista. Tutkimista ja retkeiltävää on paljon. Elämyksiä piisaa! Pyörälläkin pääsee ja bussilla ja mukavasti junalla, oma auto ei ole välttämätön.

Syysmuutolla pysähtyneitä metsä- ja tundrahanhia lentämässä auringon ensisäteissä Matsalun lahdelta pelloille ruokailemaan.

 
Tuttua on mm. joka kevään ja syksyn arktika, arktisten vesilintujen ja kahlaajien muutto, jota on jo vuosikymmeniä sitten katseltu Suomenlahden pohjoisrannikolla. Silloin aikanaan oli vain kaukainen haave tietää, mitkähän arktikan muuttoreitit, eri lajit ja niiden lukumäärät ovat Suomenlahden etälärannikolla. Nyt sen tiedämme.

Viron Läänemaan matalilta lahdilta, niityiltä ja viljelysmailta löytyy “tankkaamasta” valtavia määriä tundralle ja taigametsien alueelle suuntaavia ja syksyllä sieltä palaaavia hanhia, sorsalintuja, joutsenia ja kahlaajia. Ja erityisesti syksyisin tavataan tutut, Suomestakin muutolle lähteneet kurjet levähtämässä Viron Läänemaalla.

Kurjet levähtävät suurin parvin Viron Läänemaalla.

 
Samoin Viron paikallinen pesimälinnusto on ilahduttavan runsas. Kovin monta on sellaista lajia, joihin voimme tutustua vasta Virossa tai joiden kanta on Virossa paljon elinvoimaisempi kuin Suomessa. Virossa on hienoja metsiä, soita, rantoja, jokia ja pienvesiä. Onpa siellä viisi vuodenaikaakin: talven ja kevään välissä on tulva!

Lintuharrastus antaa valtavan määrän elämyksiä ja tuo mukanaan luonnollista ulkoilua, liikuntaa, terveyttä ja se vahvistaa vanhoja ystävyyksiä. Se on hieno juttu. Kiikari vain kaulaan, nykyään useimmin myös kaukoputki jalustoineen sekä monilla kamera matkaan. Luonto antaa elämään oikeaa sisältöä. Samalla lintujen tutkimus ja suojelu saavat korvaamatonta aineistoa.

Valkoposkihanhien kymmentuhantiset parvet viihtyvät Matsalunlahden maisemissa.

 
Kohtuuhintaista mukavaa majoitusta on tarjolla Virossa viehättävissä miljöissä, vaikkapa aivan Haeskan lintutornin juuressa, maailmanluokan lintulahden, Matsalunlahden pohjoisrannalla.

Joet ja pienvedet kiehtovat retkeilijää.

 
Harrastusta voi syventää monin eri tavoin! Usein linturetkeilijällä yhdistyy harrastukseen rikastuttavasti kiinnostus myös muuhun luontoon ja maisemiin sekä 100 vuotta täyttävän naapurin ja sukulaisen kiehtovaan kulttuuriin, kieleen sekä rikkaaseen monen genren musiikkiin ja kirjallisuuteen.

Näillä ajatuksilla ja Viron luonnosta kertovilla kymmenellä kuvalla – yksi joka vuosikymmenelle – Linturetkellä onnittelee lämpimästi ensi lauantaina 24. helmikuuta sata vuotta täyttävää Viron tasavaltaa, omalta virolaiselta nimeltään Eesti vabariik!

Viitatiainen vain vierailee Suomessa, Virossa se on tuttu lintu.
Kuhankeittäjän kuulee Viron lehtimetsissä olennaisesti useammin kuin Suomessa. Kuhankeittäjä on virolaisten hyvin tuntema ja sen saapuminen tietää kesän alkua.
Mm. Pöösaspeaneemellä, Viron luoteisnurkassa merelle työntyvältä niemellä voi seurata arktikaa.
Viron kulttuuri on monipuolinen ja kiinnostava, eri taiteiden kuten musiikin ja kirjallisuuden alalla eletään rikasta aikaa.
Linturetkellä
Linturetkellä: Kuukkeli, koskikara, kotka...

Puut tykkylumen täydellisessä peitteessä. Vapaat, sulat kosket. Auringonnousun aavistus punaa puut epätodellisen kauniiksi. Rapsakka pakkanenkaan ei pure, päin vastoin se tuntuu hyvältä. Tällaista oli viime viikon linturetkellä Kuusamossa.

Linturetkellä
Linturetkellä: Kauniita pakkaspäiviä 100-vuotiaassa Virossa

Aurinko nousee, -25 C, ihana kuiva vanhanajan pakkanen. Tekee hyvää myös havumetsille vähän jatkuessaan. Auringosta nousee pysty kilo. Kaunista, hiljaista, herkkää.

Linturetkellä
Linturetkellä: Miksi viherpeippo romahti?

Viherpeippo runsastui Suomessa voimakkaasti viime vuosisadan lopulla, mutta yllättäen kanta romahti kymmenisen vuotta sitten puoleen aiemmasta.