Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja. Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Linturetkellä

Linturetkellä: Miksi viherpeippo romahti?

Leikkiä vai kiistaa, viherpeipot lintujen ruokintapaikalla. Kuvat: Samuli Haapasalo

 
Viherpeippo on vähän oudon näköinen tapaus pohjoiseen luontoon: erityisen vahva nokka, vihreä lintu, selkä tummemman, vatsa vaaleamman vihreät. Jotenkin viherpeipon naama tuntuu ilmeeltään kuin vihaiselta, vähintään totiselta. Carduelis-sukuun nykyään luettuna viherpeippo on serkkuihinsa tikliin, urpiaiseen ja vihervarpuseen nähden myös isompi ja rakenteeltaan jykevämpi.

Kovin nopeasti viherpeippo ensin valloitti koko Suomen ja runsastui voimakkaasti viime vuosisadan jälkipuoliskolla, Lapin kyliä myöten. Painopiste on kyllä eteläisessä osassa maata.

Mutta sitten ainakin osin lintulaudoilta leutoina, märkinä talvina saatu alkueläimen aiheuttama epidemia iski voimakkaasti viherpeippoon vuosina 2008 ja 2009 ja kanta romahti puoleen. Vaiva lienee ohitettu, mutta kanta tuntuu jääneen selvästi aikaisempaa alempiin lukuihin. Tämän vahvistavat mm. pihabongauksen laskeneet havainnot. Silti se oli vuonna 2018 laskennassa 13. Viherpeippo onkin mielenkiintoinen seurantatutkimuksen kohde: mikä on kannan kehitys lähivuosina. Talvehtivia viherpeippoja voi tarkkailla koko maassa, vaikka suurin osa muuttaakin Itämeren eteläosan maihin.

Viherpeippo saattaa pesiä jopa kolmekin kertaa vuodessa, keväästä sydänkesään. Muuttava osa kannasta palaa jo varhain keväällä. Silloin kuuluvin “laulun” osa on karhea ryystäisy järripeipon tapaan.

Viherpeippo on lähellä, kulttuurihakuinen, mutta silti se aina pitää etäisyyden ja on valpas. Usein se valitsee pesäpaikan pihapuista ja puistoista.

Kannattaa katsoa juttuja sekä kuvia vihervarpusesta ja keltasirkusta, jos haluaa vertailla näitten kolmen, väreiltään toisiaan jonkin verran muistuttavien ja pihalla piipahtavien lajien tuntomerkkejä.

Viherpeipon tunnistaa vahvasta nokastaan ja vihreästä höyhenpuvusta.
Linturetkellä
Linturetkellä: Keltasirkku kauralyhteellä

"Ennen vanhaan" melkein jokaisella maalaispihalla oli talvella kauralyhde linnuille. Se oli tarjolla erityisesti keltasirkuille.

Vuodenajat
Kuuntele: Punatulkun laulu on hiljaista visertelyä

Näihin aikoihin voi kuulla korean punaisen punatulkkukoiraan laulamassa innokkaasti hiljaista, kirskuvaa ja tapailevan oloista lauluaan.

Linturetkellä
Linturetkellä: Nokkela ja sosiaalinen naakka

Naakan isoihin, äänekkäisiin, satapäisiinkin parviin törmää varsinkin talvisaikaan, mutta myös ympäri vuoden. Juuri nyt naakkaparvia voi olla sellaisissakin taajamissa, joissa naakka ei pesi ainakaan suurina yhdyskuntina.