Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja. Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Linturetkellä

Linturetkellä: Pieni pöllö huutaa yhä

Pieni pöllö huutaa yhä! Varpuspöllön vihellys halkaisee aamuhämärän. Kuvan varpuspöllö on kuvattu tämän retken varpuspöllöä aiemmin Viikissä.

 
Pysähdyn sille niitylle, jossa olen nähnyt ainoan kerran elämässäni ilveksen. Hämärä on vielä aika syvä. Mutta olen onnekas. Helmipöllö puputtaa innokkaasti suuren rauhoitetun suoalueen “ranta”metsässä. Siinä sille on kaipaamaansa laajaa erämaata.

Siirryn seuraavalle niittyaukealle, puolen kilometriä. Tässä olen kohdannut kurkia ja pikkujoutsenia aiempina vuosina. Nämä ovat suosikkipaikkojani. Ja nyt minut yllättää heti helmipöllön jälkeen varpuspöllö. Tunnistan äänen suunnasta hienot haavat, jotka tarjoavat pikkuiselle pöllölle varmasti oivan pesäkolon, tikan hakkaaman.

Täysi kuu paistaa aamuyön viimeisiin hetkiin. On pääsiäislauantai. Kaunis ja tunnelmallinen. “Pieni pöllö huutaa yhä”, niminen osa tsekkiläisen säveltäjän Leoš Janáčekin pianosarjasta “Umpeenkasvaneella polulla” soi mielessäni. Sen surullinenkin tarina liittynee kuitenkin varpuspöllön sijaan tornipöllöön. Mutta täällä pohjoisessa voimme tulkita varpuspöllöksi, sehän siellä nyt huutaa.

Tässä ensimmäinen hanhiparvi auringonnousua odottavissa sävyissä koristeellisten puitten maisemassa. Lääne-Nigula, aamulla 31.3.2018

 
Vielä jatkan suuremmalle aukealle, parin valtaojan risteykseen. Kevään ensimmäiset näkemäni metsä- ja tundrahanhet saapuvat komealla joukolla, noin 250 lintua. Samaan aikaan karahtelee 25 kurjen parvi. Sekin laskeutuu pellolle. Pian nousee aurinkokin. Muuttajat ovat kärkijoukkoa, kiurut eivät nouse vielä laulamaan auringon nousussa.

Neljä hirveä katsoo uteliaana kuvaajaan. Emme pelästy toisiamme. Ehkäpä alueen sudet ovat keränneet hirvet tiiviisti yhteen. Kuvat Samuli Haapasalo, Haapsalu, Viro 31.3.2018 aamulla.

 
Lähden taas liikkeelle. Törmään onnekkaasti peräti neljään hirveen. Ne ovat tiiviisti porukassa. Saan niistä kuvia kaunista metsää vasten, etualan hakkuutähteet kuitenkin vähän häiritsevät. Hieman aikaisemmin olin jo kuvannut kymmenkunnan metsäkauriin laumaa auringon ensi säteissä.

Tällaisia aamuvarhaisen tunnelmia osuu linturetkeilijälle aina joskus. Näin monta erilaista herkkää kohtaamista luonnossa parin kolmen tunnin aikana tuntuu erityisen hyvältä, kun kevätmuuttokin on antanut odottaa.

Metsäkauriit aamun ensimmäisissä valoissa, 31.3.2017 aamulla Lääne-Nigulassa.
Linturetkellä
Linturetkellä: Merihanhi, varhainen muuttaja

Merihanhi on hyvin varhainen muuttolintu ja sen muutto on 2000-luvun leutojen talvien myötä vain aikaistunut. Kiireisimmät saapuvat ensimmäisten muuttajien joukossa meren jäille ja suliin. Tänä keväänä toki merihanhikin antaa vähän odottaa itseään, mutta ensimmäiset ovat tulleet,

Linturetkellä
Linturetkellä: Tipitii! Kevät on!

Kevään ensimmäiset muuttajat tulevat säiden mukaan. Heti kun talven valta taittuu, ovat etujoukot täällä.

Linturetkellä
hömötiainen
Linturetkellä: Hömötiainen, metsän "tiitiäinen"

Äänisarja ti ti tsääää tsäää tsääää tsääää kuuluu suomalaiseen havumetsään! Hömötiainenhan se on äänessä.