Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja. Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Linturetkellä

Linturetkellä: Porkkananokka

Porkkananokka, oranssinpunaiset jalat, mustavalkoinen puku, varsin roteva kahlaaja: olet nähnyt meriharakan. Kuvat Samuli Haapasalo.

 
Meriharakat ovat jo pääosin saapuneet rannoille. Ne muuttavat Suomen rannikoille ja saaristoihin siis aika varhain, huhtikuulta alkaen. Lisäksi vielä punakuirien muuton aikaan toukokuun alkupuolella Suomenlahdella voi nähdä suurehkoja meriharakan muuttoparvia suuntaamassa itäkoilliseen arktiselle alueelle.

Kahlaajaksi meriharakka on iso ja varsin rotevakin. Porkkananvärinen ja -muotoinen pitkä nokka on hyvin erottuva tuntomerkki. Mustavalkoisessa puvussa loistaa lennossa leveä valkoinen siipijuova.

Erilaisten merenelävien lisäksi osterinpoimijalle maistuu rantanurmikon lierokin.

 
Meriharakan äänetkin ovat voimakkaita. Suorastaan meluisa plit plit plit plit-pliiiiiit plit plit plit… kisailevien meriharakoiden lentäessä kiinnittää huomiota. Tuo ääni kuuluu joskus kesäpäivinä kaupunkien nurmikoiltakin, esim. Helsingissä. Lintu on oppinut jopa pesimään tasakatoilla.

Meriharakan tieteellinen etunimi ostralegus tarkoittaa sananmukaisesti osterinpoimijaa. Muunkinlainen eväs kelpaa, vaikkapa liero märältä rantaniityltä.

Lennossakin meriharakka on varsin helppo tunnistaa.

 
Kun kahlaajat munivat yleensä neljä munaa, meriharakka on poikkeus, se pyöräyttää vain kolme. Toinenkin ero on: meriharakat ruokkivat poikasiaan. Se ei ole tyypillistä kahlaajille.

Kun niin monien kahlaajalintujen kannat ovat harmillisesti pienentyneet, meriharakka on iloinen poikkeus, se on menestynyt ihan hyvin. Kanta on yli viisinkertainen 1970-luvun arvioihin nähden. Meriharakka on myös pitkäikäinen lintu.

Arktikan muuton aikana toukokuun alkupuolella ovat vuorossa myös meriharakan arktiselle alueelle pitkin Suomenlahtea matkaavat parvet.

 
Meriharakkaan voi tutustua kaikkialla merien rannoillamme ja saaristoissa – ja ihmetellä aktiivisen, näkyvän ja kuuluvan linnun puuhasteluja! Meriharakan saattaa nyttemmin aivan viimeaikaisen kehityksen myötä tavata myös sisämaassa, erityisesti suurilla järvillä. “Retkeilyalueellamme” se pesii yleisesti myös mm. Norjan vuonoilla ja Virossa.

Meriharakka on Fär-saarten kansallislintu. Siellä sille piisaa vihreitä niittyjä ja kaikenlaisia rantoja – ja vuoroveden vaihtelut helpottavat osterinpoimijan hienostuneita ruokailutottumuksia.

Meriharakka on tyypillisesti näkösällä. Ja äänessä!
Linturetkellä
Linturetkellä: Puoli kuuta peipposesta

Peippo on osa kesän odotusta. Sopivan aamun runsas peippomuutto on kaunista katseltavaa. Pian raikuu laulu.

Linturetkellä: Hienot lintuviikot

Vappua edeltävä ja sen jälkeinen viikko ovat yleensä lintukevään hienoimpia. Niin moni lintulaji saapuu muutolta. Joka aamu ilmestyy uusia laulajia.

Viikon laji
Viikon laji: Meriharakka pesii usein vasta kymmenvuotiaana ja parittelee 700 kertaa ennen munintaa

Meriharakat saapuvat huhtikuussa Suomeen. Räikeän näköinen ja räiskyväluonteinen lintu ei jää huomaamatta,