Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja. Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Linturetkellä

Linturetkellä: Symppis lapintiainen

Ruskea päälaki, mustan ruskea leukalappu ja vaalean ruskeat kyljet: symppis lapintiainen! Kaamanen v. 2016. Kuvat: Samuli Haapasalo

 
Lapintiainen on sympaattinen, pörröinen tiainen. Sen pää on vähän suuren oloinen. Kauniin ruskea päälakikalotti on lapintiaiselle tunnusomainen. Myös kylkien höyhenyksen ruskea väri erottuu selvästi. Äänet ovat vähän lyhyempiä ja “sähähtävämpiä” kuin hömotiaisen, mutta saman sävyisiä.

Lapintiainen on viimeisen sadan vuoden aikana vetäytynyt jopa noin 200 kilometriä pohjoiseen. Sen kanta on vahvimmillakin esiintymisalueilla Itä-Lapissa harventunut. Pesimäalue ei Länsi-Lapissa ulotu enää Pelloa etelämmäksi, idässä kuitenkin Posiolle, Kuusamoon ja Suomussalmelle. Vähenemiseen ja kannan etelärajan siirtymiseen pohjoisemmaksi arvioidaan olevan kaksi syytä: ilmaston lämpeneminen ja vanhojen metsien väheneminen.

Mistä retkeilijä löytää lapintintin? Lapintiainen on paikkalintu, nuoret voivat vähän vaeltaa, mutta ani harvoin kauas kotiseudustaan. Hiljainen hiihtoretki Lapissa, vanhahkossa havupuuvaltaisessa, koivujen vielä täydentämässä metsässä olisi paras ehdotus. Mutta lapintiaista esiintyy myös männiköissä ja tunturikoivikoissa, jokivarsien pajukoissakin.

Vanhojen, erityisesti havupuuvaltaisten metsien lintu lapintiainen tulee pihapiiriinkin lintulaudalle. Kaamanen vuodelta 2002.

 
Oivia paikkoja löytää lapintiainen ovat myös vanhojen pihapiirien lintulaudat ja ruokintapaikat, joille lapintintti tulee mielellään talvella. Poroerotuksellekin se voi ilmestyä etsimään rasvaa. Ja voihan lapintiainen tulla kurkistelemaan tulille pysähtynyttä hiihtäjääkin.

Norjassa lapintiaisen kannan painopiste on aivan pohjoisessa Finnmarkin läänin alueella, mutta sillä on myös etelässä Skandien korkeuksissa eristynyt kanta.

Kolopesijänä lapintiainen pesii usein pohjantikan vanhoissa koloissa tai kaivaa pesäkolon, mutta sen saa pesimään myös pönttöön.

Miten pieni lapintiainen voi pärjätä kaamoksessa lyhyen päivän ja pitkän yön ankarissakin pakkasissa? Lapintiaiselle on kehittynyt kyky merkittävästikin alentaa ruumiinlämpöä yöksi, jolloin energiankulutus vähenee. Talven varalle puihin kätketyt siemenet ovat toinen välttämätön keino. Hyvä yöpymiskolo antaa myös suojaa. Silti ankarina talvina lapintiainen on kovilla ja kannan koko vaihteleekin paljon.

Yksi “erikoisuus” lapintiaisesta vielä. Lapintiaisen levinneisyysaluetta ovat paitsi Eur-Aasian pohjoiset osat myös Pohjois-Amerikassa Alaska. Se on ainoa tiaisista, joka on kaikissa näissä maanosissa, Amerikassa tosin vähälukuisempana.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Karujen tunturihuippujen kiiruna

Kiiruna menestyy kaikkein karuimmissa ja kylmimmissä olosuhteissa yli pohjoisen kaamoksen.

Linturetkellä
Linturetkellä: Tsäpäkkä urpiainen

"Lässyttävä" metallinen, rytmikäs ääni ja poukkoileva parvi paljastaa talvella urpiaisen, niin lentoparven kuin ruokailevankin.

Video: Yli 100 lintulajia Suomen itsenäisyysjuhlan kunniaksi

Luontokuvaaja Olli Korhonen ikuisti videolle yli 100 suomalaista lintulajia maamme 100-vuotisjuhlan kunniaksi.