Kovakuoriset, maukkaat karviaiset kypsyvät parhaillaan piikikkäiden oksiensa lomassa. Herukoihin kuuluvaa karviaista viljeltiin runsaasti, jopa enemmän kuin herukoita, Euroopassa keskiajalta aina 1900-luvulle. Amerikasta 1900-luvun alussa kulkeutunut sienitauti karviaishärmä kuitenkin tappoi koko karviaissadon Euroopasta. Härmä kellistettiin risteyttämällä eurooppalainen karviainen amerikkalaisten härmänkestävien lajien kanssa.

Karviaisen marja voi olla keltainen, ruskeanpunainen tai vihertävä lajikkeesta riippuen. Suomessa suosittuja ovat makea Hinnonmäen keltainen ja happamampi Lepaan punainen. Joissakin puutarhoissa voi kasvaa myös vanhaa lajiketta, pienimarjaista vuoristokarviaista.

Karviaista on jalostettu myös rungolliseksi puuksi, josta marjojen noukkiminen sujuu mukavasti.
Karviaisista saa mehevää piirakkaa tai herkullista hilloa vaikkapa porkkanan kanssa. Karviaisporkkanahillossa on aavistus lakan makua. Karviaiset ovat hyviä vitamiinipommeja myös sellaisenaan; marjat sisältävät A-, C- ja K-vitamiinia.

Lisätietoja: Kirsti Eskelisen kirja Ihanat marjat (Gummerus 2013)

Karviaismarjamuropiirakan resepti

Porkkanakarviaishillon resepti

hyvinvointia luonnostakarviainen

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.