Huittisissa kiipesi merkillinen otus kukkakeppiä ylös. Mikä se on?

Itse perhonen on tavallisen suojavärinen, melko kookas yöperhonen, nimeltään noitanirkko, entinen pyökkikehrääjä. Toukka-asteella laji on uuden nimensä veroinen.

Pienenä se hosuu polvitaitteisilla eturaajoillaan ja muistuttaa muurahaista, mutta vanhempana se rauhoittuu vallan liikkumattomaksi. Silloin se näyttää kuivahtaneelta lehdeltä, eikä lainkaan perhostoukalta. Sen takimmaiset jaokkeet ovat paisuneet ja kääntyneet pystyyn, ja pää ja eturaajat sojottavat ylöspäin.

Noitanirkon toukka on jäykästä asennostaan huolimatta vaarallinen muille toukille ja myös lajitovereilleen, sillä se on niin kutsuttu murhatoukka. Jos se pääsee hollille, se pistelee muita toukkia poskeensa. Muutoin se syö koivua, pajuja, pihlajaa ja muita lehtipuita ja pensaita.

Pääsin tutustumaan silloiseen pyökkikehrääjään kesällä 1955 Kaakkois-Suomessa, ja laji onkin ollut pitkään meillä hyvin eteläinen ja kaakkoinen. Pekka Malisen arkiston mukaan se ilmaantui, ehkä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Satakuntaan 2004, ensin rannikolle ja nyt kauas sisämaahan, Huittisiin.