Mitä kutsutaan surviaiseksi? Ovatko ne kärpäsiä vai perhosia?

Surviainen on sama kuin päivänkorento. Päivänkorennot ovat vanhimpia maapallolla eläviä hyönteisiä, sillä niitä on ollut täällä 200 miljoonan vuoden ajan. Niiden koko vaihtelee hyttysenkokoisesta pieneen sudenkorentoon. Niillä näyttää usein olevan vain kaksi siipeä, sillä takasiivet ovat aivan pienet tai kokonaan surkastuneet. Siivet ovat levossa pystyssä. Peräpäässä päivänkorennoilla on kaksi tai kolme pitkää haituvaa.

Nimi surviainen tulee siitä, että monien lajien koiraat parveilevat ilmassa ”survoen” ylös alas. Ne nousevat kiivaasti räpyttäen suoraan ylöspäin, ja alastuloa helpottavat niiden pitkät perälisäkkeet. Niin tekee suurin lajimme, järvillä tavallinen isosurviainen, jonka ruumis on miltei kolmen sentin mittainen. Sen siivissä on tummia kirjailuja. Jotkin muut päivänkorennot lentelevät parveillessaan vaakatasossa.

Päivänkorentojen toukat elävät vesien pohjalla. Ne ovat tunnettavissa kolmesta perälisäkkeestä. Toukilla ei ole muodonvaihdosta, vaan ne muuttuvat vähitellen enemmän ja enemmän aikuisen näköisiksi. Ainoina hyönteisinä päivänkorennoilla on kaksi siivellistä vaihetta. Viimeisestä toukan näköisestä vaiheesta kuoriutuu samean ja karvaisen näköinen esiaikuinen, joka kiipeää kivelle tai vesikasville ja luo vielä kerran nahkansa.

Päivänkorentojen koko aikuiselämä on omistettu lisääntymiselle. Ne eivät edes syö mitään, sillä suuta ei ole ja suolesta on muodostunut parveilua helpottava ilmaputki. Päivänkorennot (Ephemeroptera) ovat, niin kuin nimikin sanoo, lyhytikäisiä. Hyvällä säällä muutama tunti tai ehkä vuorokausi voivat riittää, mutta viileämmällä säällä elämää on ehkä muutama päivä.

Surviaisia ei pidä sekoittaa surviaissääskiin (Chironomidae), jotka ovat myös toukkina vesissä eläviä ja sitten ilmassa parveilevia pieniä hyönteisiä.