Kauri Mikkola

Luontoasiantuntija
Kauri Mikkola vastasi lukijoiden kysymyksiin vuosina 1985–2014. Mikkolan osa-alueella olivat kysymykset, jotka liittyvät selkärangattomiin, matelijoihin ja sammakkoeläimiin.
Uusin numero

Suomen Luonto 4/2018

Isopunanirppu (Apion frumentarium) on nimestään huolimatta vain neljä milliä pitkä. Kärsäkäsmäisen kuvasi Sami Karjalainen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Kysy luonnosta

Mikä on surviainen?

Isosurviainen (Ephemera vulgata) Kuva Laura H. Forsström

 
Mitä kutsutaan surviaiseksi? Ovatko ne kärpäsiä vai perhosia?

Surviainen on sama kuin päivänkorento. Päivänkorennot ovat vanhimpia maapallolla eläviä hyönteisiä, sillä niitä on ollut täällä 200 miljoonan vuoden ajan. Niiden koko vaihtelee hyttysenkokoisesta pieneen sudenkorentoon. Niillä näyttää usein olevan vain kaksi siipeä, sillä takasiivet ovat aivan pienet tai kokonaan surkastuneet. Siivet ovat levossa pystyssä. Peräpäässä päivänkorennoilla on kaksi tai kolme pitkää haituvaa.

Nimi surviainen tulee siitä, että monien lajien koiraat parveilevat ilmassa ”survoen” ylös alas. Ne nousevat kiivaasti räpyttäen suoraan ylöspäin, ja alastuloa helpottavat niiden pitkät perälisäkkeet. Niin tekee suurin lajimme, järvillä tavallinen isosurviainen, jonka ruumis on miltei kolmen sentin mittainen. Sen siivissä on tummia kirjailuja. Jotkin muut päivänkorennot lentelevät parveillessaan vaakatasossa.

Päivänkorentojen toukat elävät vesien pohjalla. Ne ovat tunnettavissa kolmesta perälisäkkeestä. Toukilla ei ole muodonvaihdosta, vaan ne muuttuvat vähitellen enemmän ja enemmän aikuisen näköisiksi. Ainoina hyönteisinä päivänkorennoilla on kaksi siivellistä vaihetta. Viimeisestä toukan näköisestä vaiheesta kuoriutuu samean ja karvaisen näköinen esiaikuinen, joka kiipeää kivelle tai vesikasville ja luo vielä kerran nahkansa.

Päivänkorentojen koko aikuiselämä on omistettu lisääntymiselle. Ne eivät edes syö mitään, sillä suuta ei ole ja suolesta on muodostunut parveilua helpottava ilmaputki. Päivänkorennot (Ephemeroptera) ovat, niin kuin nimikin sanoo, lyhytikäisiä. Hyvällä säällä muutama tunti tai ehkä vuorokausi voivat riittää, mutta viileämmällä säällä elämää on ehkä muutama päivä.

Surviaisia ei pidä sekoittaa surviaissääskiin (Chironomidae), jotka ovat myös toukkina vesissä eläviä ja sitten ilmassa parveilevia pieniä hyönteisiä.

Julkaistu Suomen Luonnossa 5/2010
Kysy luonnosta
Mikä talvehtii luolassa?

Näin marraskuussa luolassa viitisen metriä suuaukolta joitain punaruskeita, parisenttisiä hyönteisiä. Mitähän ne olivat?

Kysy luonnosta
Mikä tappoi koivut?

Pihakoivumme kuolee, sillä tikat ovat hakanneet sen aivan ontoksi. Huomasimme ensin, että puun tyvelle ilmestyi vaaleaa purua. Mitä sille tapahtui? Metsätien varren koivu on talven aikana silputtu lastuiksi, ja pystyssä on enää kourumainen kara. Mikä sellaista tekee, ei kai orava?

Kysy luonnosta
Minkä kääröjä?

Ampiaista muistuttava, mutta harmaampi hyönteinen sukelsi kivenlohkareen jäkäläkasvustossa olevaan sentin kokoiseen reikään. Sillä oli lehden palanen eturaajoissaan. Vajaan minuutin kuluttua se lähti hakemaan uutta lehdenpalasta. Miksi? Ruissalossa lepakonpöntön pohjalla oli pyöreitä lehdenpalasia. Pöntön katosta löytyi kaksi seittien varassa roikkuvaa lehtikäärylettä, pikkusormen paksuisia, neljän – viiden sentin pituisia. Olisivatko olleet ruusuverhoilijamehiläisen tekemiä? Ympäristöhallinnon sivut mainitsevat sen äärimmäisen uhanalaiseksi. Peltikaton alta löytyi kuvan peräti 30 senttiä pitkä lehtikäärö, onko ystävän vai vihollisen käärimä?