Kauri Mikkola

Luontoasiantuntija
Kauri Mikkola vastasi lukijoiden kysymyksiin vuosina 1985–2014. Mikkolan osa-alueella olivat kysymykset, jotka liittyvät selkärangattomiin, matelijoihin ja sammakkoeläimiin.
Uusin numero

Suomen Luonto 3/2018

Ilmestyy 29.3. Tutustumme Kuhmossa elävään Tatjana-karhuun. Kannessa on sen pentu Lunak, jonka kuvasi Markus Sirkka.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Kysy luonnosta

Minkä kääröjä?

Kuva: Ossi Varis

Ampiaista muistuttava, mutta harmaampi hyönteinen sukelsi kivenlohkareen jäkäläkasvustossa olevaan sentin kokoiseen reikään. Sillä oli lehden palanen eturaajoissaan. Vajaan minuutin kuluttua se lähti hakemaan uutta lehdenpalasta. Miksi?

Ruissalossa lepakonpöntön pohjalla oli pyöreitä lehdenpalasia. Pöntön katosta löytyi kaksi seittien varassa roikkuvaa lehtikäärylettä, pikkusormen paksuisia, neljän – viiden sentin pituisia. Olisivatko olleet ruusuverhoilijamehiläisen tekemiä? Ympäristöhallinnon sivut mainitsevat sen äärimmäisen uhanalaiseksi.

Peltikaton alta löytyi kuvan peräti 30 senttiä pitkä lehtikäärö, onko ystävän vai vihollisen käärimä?

Jäkäläpuska ja lepakonpönttö ovat varsin erikoisia verhoilija- eli leikkurimehiläisen pesimispaikoiksi. Tavallisesti nuo erakkomehiläiset pesivät kiinteämmissä ja tunnelimaisissa koloissa kuten kovakuoriaisten puuhun tekemissä käytävissä, lahopuun halkeamissa tai putkikasvien rungoissa. Rakennuksissa pesiä tapaa ikkunankehysten raoista tai jopa kirjahyllyn tukitappien rei´istä. Peltikaton alla on ilmeisesti ollut loistopaikka, kun pesä on saavuttanut tuollaisen koon.

Mehiläiset leikkaavat vahvoilla leuoillaan tietyn puun tai pensaan, mm. ruusun tai haavan, lehdistä pyöreähköjä kappaleita, jotka ne kantavat leuoissaan rakennusaineeksi pesään. Pesä on pötkö samankokoisia lehtikammioita, joihin mehiläiset keräävät siitepölyn ja meden sekaista puuroa. Lopuksi ne munivat kuhunkin kammioon yhden munan. Pesää rakentaa ja siihen munii yksi naaras.

Vielä erikoisempi on verhoilijamehiläisen pesintä lepakon pöntossä. Se on siis tehnyt pesänsä onkaloon, niin kuin yleensä, mutta lehtipötköillä ei ollut kosketuspintaa ympärillään. Siinä mielessä pesänrakennus on vielä suurempi taidonnäyte kuin rakentaminen ahtaaseen tunneliin (vrt. 7/96). Miten ihmeessä joustavat lehdenpalaset tottelevat mehiläistä ja pysyvät pötkönä. Ilmeisesti mehiläinen käyttää apuna seittiä, muuten suoritusta ei voi ymmärtää.

Verhoilijamehiläisen lajin näkee helposti, sillä ruusunlehden reunan hieno sahanterä on helposti tunnettavissa. Ruusunlehtipötköistä on tullut Luontoiltoihin monet kerrat näytteitä, ja peltikattopesäkin on sellainen, joten laji ei voi olla kovin harvinainen.

Julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 4/2012
Kysy luonnosta
Mehiläisen lastenkammari

Keskikesällä mehiläisen näköinen mustahko hyönteinen kantoi vanhan hirsirakennuksen seinässä olleeseen toukankoloon vihreitä kasvin lehdistä leikattuja pyöreähköjä palasia. Mikä hyönteinen on, ja mitä se tekee lehdenpalasilla?

Kysy luonnosta
Johtavatko eläimet sähköä?

Miksi hyönteiset ja muut pienet eläimet eivät saa sähköiskuja, vaikka ne kostealla säällä istuvat sähköjohdoilla? Johtaako niiden ruumis sähköä?

Kysy luonnosta
Mikä tappoi koivut?

Pihakoivumme kuolee, sillä tikat ovat hakanneet sen aivan ontoksi. Huomasimme ensin, että puun tyvelle ilmestyi vaaleaa purua. Mitä sille tapahtui? Metsätien varren koivu on talven aikana silputtu lastuiksi, ja pystyssä on enää kourumainen kara. Mikä sellaista tekee, ei kai orava?