Heikki Vasamies

päätoimittaja
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Uusin numero

Suomen Luonto 7/2017

Lähdemme siementen matkaan sivuilla 14–23. Kannen ohdakkeen siemenen kuvasi Taru Rantala/Vastavalo.
MAINOS
Uutiset

Missä siilit?

Kuva: Irja Lehtinen / Havaintokirja

 
Keskikesällä useampikin lukija viestitti Suomen Luonnon toimitukselle että siilejä oli tänä vuonna näkynyt tavallista vähemmän. Teimme siilikyselyn johon saatiin yli 1100 vastausta.

Kysely päättyi 15.8., ja nyt tuo havaintoaineisto on käsitelty. Paljastui ettei siilikato ollutkaan koko maan ilmiö vaan kosketti lähes ainoastaan kapeaa eteläistä rannikkokaistaletta Hangosta Haminaan. Siili on kuitenkin pitkällä aikavälillä vähentynyt ainakin paikka paikoin koko Etelä-Suomessa.

”Siilit ovat vähentyneet myös täällä Nummella. Kun muutimme tänne 21 vuotta sitten, meidänkin tontillamme liikuskeli siilejä. Tilanne jatkui tällaisena pari vuotta, mutta sitten ne katosivat. Naapurimme kertovat huomanneensa saman asian”, kertoo Suomen Luonnon nisäkäsasiantuntija Juha Valste.

Monin paikoin pohjoisempana esim. länsirannikolla, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla, Savossa ja Pohjois-Karjalassa siilejä on kyselyssä ilmoitettu olleen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta saman verran kuin ennenkin tai jopa enemmän.

Siilin esiintymisen pohjoisraja tulee vastaan suurinpiirtein Tornio-Kuusamo-linjalla. Sitä pohjoisempana siilejä ei juuri tavata sopivien elinympäristöjen puuttumisen takia. Kyselyymme tullut havainto Rovaniemeltä onkin merkillepantava.

Siili on taajamien asukki – se viihtyy ihmisen lähellä ehkä osin puutarhojen ja pihojen hyvän ruokatarjonnan takia, mutta taustalla voi olla myös muita syitä.

”Ruotsalaisten mukaan siilin pahin uhka luonnossa on mäyrä. Mäyriä on täällä meillä runsaasti ja tiedämme muutaman pesänkin parin kilometrin säteellä talostamme. Kettu tai supikoira tuskin pystyy täysikasvuista siiliä avaamaan. Myös Britanniassa siilit ja mäyrät eivät sovi yhteen: siilit puuttuvat siellä alueilta, joilla on runsas mäyräkanta. Suomessa asiaa ei tietääkseni ole tutkittu”, toteaa Valste.

Syy tämänvuotiseen notkahdukseen taitaa kuitenkin liittyä talvehtimiseen. Viime vuoden lämpimän loppusyksyn ja alkutalven aikana moni siili lähti talvipesästään liikkeelle. Se ei muuten ole siilille vaarallista, mutta kuluttaa enemmän energiaa kuin horrostaminen. Lopputalven kylmänä jaksona lämmitysenergia on tarpeen.

”Suurin kuolleisuustekijä siilillä on talvihorroksen epäonnistuminen”, sanoo Juha Valste. ”Alle 400 g painavat nuoret siilit menehtyvät normaalitalvina. Viime talven kaltaisina vähälumisina tai lähes lumettomina talvina talvikuolleisuus on suuri normaalipainoistenkin siilien joukossa – kevään tullessa yli puolet siileistä voi olla vainajina talvipesissään. Tämä voisi hyvin olla selitys siilin vähenemiseen rannikkoseuduilla – juuri niillä lumipeite on yleensä ohuin ja joinakin talvina melkein puuttuu kokonaan. Siileillä ei ole eristävää lumipeitettä pesänsä päällä ja joinakin talviöinä lämpötila kuitenkin laskee – 20 asteeseen tai jopa sen alle.”

Varsinkin isoissa kaupungeissa siilikantaa verottaa myös vilkas tieliikenne.

Tarkastele lukijoiden siilihavaintoja. Kuvat näet klikkaamalla kamera-kuvaketta:

Suora linja
Saako siilin ottaa lemmikiksi?

Toimituksen tietoon on tullut, että luonnonvaraisia siilejä otetaan lemmikiksi, niitä lääkitään ja ruokitaan aidatulla alueella tai sisällä esimerkiksi kylpyhuoneessa. Saako näin tehdä?

Uutiset
Lintulaskentareissu Kuhmoon toi havaintokirjaan myös karhun, ilveksen, metsäpeuran ja siilin

Kuhmo tarjoisi lintulaskijoille unohtumattomia nisäkäselämyksiä.

Kysy luonnosta
Rentoja siilejä

Siili on ilmeisesti huononäköinen, mutta onko se myös erittäin rento tapaus? Pihamme siilit eivät tunnu välittävän sen enempää ihmisistä kuin kissoistakaan, joiden kanssa ne monesti tallustelevat peräkanaa. Eivätkö ne näe tai kuule, vai ovatko ne vain tottuneet kissan hajuun?