Kouvolalainen Liina Heikkinen pärjäsi hienosti tämän vuoden Wildlife Photographer of the Year -luontokuvaajakisassa. 13-vuotias Heikkinen sijoittui BBC Wildlife -lehden ja Lontoon luonnonhistoriallisen museon järjestämässä kisassa 11-14 -vuotiaiden sarjassa finalistien joukkoon. Arvostetun luontokuvaajakilpailun voittajat julkistettiin viime viikolla.

Heikkiselle on nuoresta iästä huolimatta kertynyt paljon kokemusta luontokuvauksesta ja kilpailuista. Tämän vuoden hieno suoritus ei ollut ensimmäinen Lontoon kilpailussa, sillä vuonna 2012 Heikkinen sijoittui kuvallaan toiseksi alle 10-vuotiaiden sarjassa.

Tänä keväänä hän voitti kanahaukkakuvallaan saksalaisen Glanzlichter-kuvakilpailun nuorten sarjan, ollen näin ensimmäinen naispuolinen voittaja nuorten kilpailun historiassa. Vuonna 2011 Heikkisen kuva sijoittui ensimmäiseksi sarjassaan Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n järjestämässä Vuoden Luontokuva -kilpailussa.

Luontokuvaus ”sukuvikana”

Heikkinen aloitti luontokuvausharrastuksensa jo kahdeksan vuoden iässä. Nuorena alkanut innostus on normaalia Heikkisten perheessä, sillä myös Liinan isä ja sisarukset kuvaavat. Varsinainen harrastus alkoi kuvausretkellä tutun joutsenpariskunnan luo.

”Isäni ja isosiskoni Maija kuvasivat kunnon kalustolla. Minulla oli vain pikkupokkari, eikä sillä saanut kunnon kuvia. Työnsin isäni pois hänen kameransa takaa ja ilmoitin, että minäkin haluan kuvata,” Heikkinen kertoo.

Isän opastuksen myötä hän alkoi kuvaamaan, eikä retken jälkeen ole tarvinnut enää palata pikkupokkariin.

Heikkinen kuvaa enimmäkseen isänsä kanssa, ja harrastus on paljon kiinni siitä, miten isä ehtii töiden lomassa kuvaamaan.

”Yleensä kuvaan isäni kanssa ajankohtina, jolloin luonnossa sattuu jotakin kivaa ja jännää,” hän kertoo.

Odottelua piilossa

Heikkinen kuvaa pääasiassa kesällä ja talvella. Hänen mielestään parasta luontokuvauksessa on mahdollisuus nähdä erikoisia asioita, joihin ei kaupungissa törmää. Luonto myös tarjoaa paikan rauhoittua ja hiljentyä, eikä siellä ole kiire mihinkään. Päinvastoin, eläimiä joutuu usein odottamaan piilossa pitkäänkin.

Heikkisen mielestä metsäpiilokojussa oleminen on erityisesti talvisin mukavaa ja rentouttavaa. Kojuun mennään pimeällä ja sieltä poistutaan vasta uuden pimeän aikaan.

”Kojussa näkee paljon talvisen metsän lintuja erilaisissa ruuan hankintaan liittyvissä askareissa. Parhaat kuvani olenkin ottanut näiden talvipäivien aikana”, Heikkinen kertoo.

Voittokuva suorasta katsekontaktista kanahaukan kanssa. Kuva: Liina Heikkinen

Voittajakuva katsekontaktista kanahaukan kanssa. Kuva: Liina Heikkinen.

Monien lajien kuvaaminen ei ole mahdollista ilman hyvää ja suunnitelmallista piiloutumista. M
yös tämän vuoden kilpailukuva kanahaukasta on napattu metsäpiilokojusta.

Aikuisten seurassa

Heikkinen on ikänsä puolesta vielä harvinainen näky luontovalokuvauspiireissä, niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Hän kertoo palkintojenjakotilaisuuksissakin törmänneensä vain hyvin rajalliseen määrään ikäisiään nuoria. Tosin nuoresta iästä saattaa olla myös etua.

”Suurin osa kisoihin osallistujista on aikuisia, joilta olen saanut erittäin paljon huomiota sekä kannustusta harrastukseeni”, Heikkinen kertoo.

Kuvausseurasta ei silti ole puutetta, sillä parhaiksi kuvauskavereikseen Heikkinen nimeää sisaruksensa ja isänsä. Myös kuvausidoleikseen hän mainitsee perheensä muut kuvaajat. Kysyttäessä haaveista kuvauksen suhteen, saa Liinalta siihenkin suoran vastauksen.

”Olisi erittäin mukava lähteä iskän kanssa keväällä Kuhmoon kuvaamaan karhuja, susia ja ahmoja”, hän haaveilee.

luontokuvaus

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.