Kolumnit

Nylén: Lihateollisuuden lopunajat

Kuva: Konsta Leppänen

Vuosi sitten keväällä The New York Times julkisti kirjoituskilpailun. Lukijoita pyydettiin kertomaan enintään 600 sanalla, mitkä ovat lihansyönnin eettiset perustelut. Ei haluttu kuulla, että ”liha on hyvää”, ”ihminen on kaikkiruokainen” tai että ”lihaa on aina syöty”.

Kysyttiin ainoastaan: miksi on oikein syödä eläimiä?

Oikeinhan sen täytyy olla? Eivät kai niin monet ihmiset voisi jatkuvasti toimia väärin?

Kirjoituskilpailun tehtävänanto oli, jos ilmaus sallitaan, pirullisen vilpitön. On selvää, että kuka tahansa kasvissyöjä pystyy milloin vain perustelemaan valintansa eettisesti, koska päätös on useimmiten ajattelun tulos. Normista poikkeaminen vaatii moraalista kanttia. Lihansyöntiään taas ei kukaan joudu perustelemaan, koska se on normaalia. Se on ikään kuin perusteltu jo.

Yhtäläisyysmerkkien näkeminen normaaliuden ja hyvyyden välillä on kuitenkin virhe. Jos jokin on tavallista, se voi yhtä hyvin olla väärin kuin oikeinkin.

 

Raati valitsi tuhansien joukosta kuusi finalistia. Millaisia kirjoitukset olivat?

Outoa kyllä, kaikissa puolusteltiin jotakin muuta lihansyöntiä kuin sitä, jota länsimaiset kuluttajat nykyään päivästä toiseen harjoittavat. Muutamassa, myös voittaneessa, tekstissä puhuttiin maanviljelyn ja kotieläinten pidon ekologisesta erottamattomuudesta. Ilman eläintaloutta kasvinviljely vaatii fossiilisia polttoaineita. Syntyy monokulttuureja, pellot köyhtyvät. Niinpä olisi väärin luopua eläintenpidosta.

Kirjoittajat tiesivät hyvin, ettei nykylihansyönnillä ole mitään tekemistä ekologian kanssa. Heidän perustelunsa olivat perusteluja ennen tai jälkeen lihateollisuuden, eivät nyt.

Finalistijoukon kummajainen oli eläinoikeusjärjestö PETAn perustaja Ingrid Newkirk. Hän iloitsi koeputkilihasta, joka kuulemma on pian siirtymässä laboratorioista marketteihin. Lihansyönti on eettistä kohta, ei ihan vielä.

Kilpailun odotettu mutta hämmentävä tulos oli, ettei nykylihansyönnillä ole moraalista pohjaa.

 

Lihansyöjiä moititaan siitä, että he luulevat kotieläinten elävän siten kuin pikkulasten kuvakirjoissa tai tv-mainoksissa. Tuskin kukaan niin tietämätön on.

Arvelen, että lihateollisuutta kannattelee paljon pahempi kuvitelma. Kenties ihmiset luottavat lihateollisuuteen juuri siksi, että järjestelmä on niin tekninen, tehokas ja hygieeninen? Valvonta toimii, varsinkin ”meillä Suomessa”. Kaikkea on mietitty.

Paitsi siis moraalia, mutta juuri sen puutteenhan tekninen hienous peittää.

Alkuvuonna Euroopassa vellonut hevosenlihaskandaali rapisti luottamusta lihateollisuuteen, mutta ei siksi, että julki olisi tullut jotakin täysin moraalitonta. Siellä täällä kummitteleva hevosenliha vaikutti pikemminkin kuin tietokonevirus.

Järjestelmässä on jotakin mätää. Kone reistailee. Jonakin päivänä se tekee lopullisen tenän.

Tekninen edistys ei koskaan ratkaise moraalisia ongelmia. Se päinvastoin, useinkin, tuottaa niitä.

Ne vain eivät heti näy. Niitä on vaikea myöntää. Pitää odottaa. Ja eläinteollisuuden tapauksessa on pian odotettu riittävän pitkään.

Uutiset
Lihan voisi vaihtaa Itämeren kalaan

Itämeren pelastustalkoisiin voi osallistua syömällä silakkaa. Kalastus on tutkijan mukaan ainoa realistinen tapa poistaa ravinteita merestä.

Vinkit
Ekologiset mökkivinkit osa 5: Vähennä lihansyöntiä

Kesä on makkara- ja grillaussesonkia. Lihan kulutus on Suomessa kaksinkertaistunut 50 vuodessa. nykyisin pelkkää sianlihaa kuluu henkeä kohden yli 30 kiloa eli saman verran kuin kaikkea lihaa yhteensä 1950-luvulla.

Kolumnit