Zacharias Topeliuksen sanoittama Sylvian joululaulu kertoo jonkin linnun surkeasta kohtalosta häkkilintuna Sisiliassa. Topeliuksen runo on saanut nimensä kerttujen suvun tieteelliseltä nimeltä, Sylvia. Laulun veikattiin kertovan mustapääkertusta, koska niiden luultiin talvehtivan pääasiassa Italiassa. Suomalaiset mustapääkertut eivät välttämättä jää Italiaan, vaan voivat jatkaa muuttomatkaansa Itä-Afrikaan saakka. Topeliuksen innoittajana saattoikin olla siis jokin muu laji, ehkä lehtokerttu.

Mustapääkerttu on varsin karaistunut ja sopeutuvainen laji. Keski-Euroopassa pesivät mustapääkertut ovat löytäneet uuden vakiintuneen talvehtimisalueen 1900-luvun puolivälin jälkeen. Perinteisesti ne talvehtivat Välimeren ympäristössä tai Pohjois-Afrikassa, mutta uusi talvialue löytyi yllättäen luoteesta Britteinsaarilta. Talvikanta on kasvanut jo tuhansiin lintuihin vain 50 vuoden kuluessa.

Suomessakin talvehtivat mustapääkertut ovat lisääntyneet viimeisen 20 vuoden aikana Birdlife Suomen Tiira -lintutietopalveluun tallennettujen havaintojen mukaan. 1990-luvulla mustapääkerttuja havaittiin joulukuun aikana keskimäärin 11 yksilöä, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana joulukuisia mustapääkerttuja on nähty keskimäärin jopa 47. Talvehtimista yrittävien kerttujen määrä on siis ehkä jopa nelinkertaistunut.

Lauha talvi ei yksin kuitenkaan mustapääkertuille riitä, vaan hyvä pihlajanmarjasato vaikuttaa ratkaisevasti ja näkyy selvästi mustapääkerttujen määrässä.

Viimeisen vuosikymmenen aikana kahtena talvena olot mustapääkertuille ovat olleet erityisen hyvät. Alkutalvi 2006 oli lauha ja vähäluminen suuressa osassa maata, sekä pihlajat notkuivat marjasatoa. Joulukuun aikana kerttuja nähtiinkin Tiiran havaintojen mukaan tuolloin jopa 146 yksilöä. Eniten joulukuisia havaintoja mustapääkertuista on vuodelta 2014, jolloin mustapääkerttuja ynnättiin maassamme jopa 164. Mustapääkerttujen ennätysmäärät talvina 2006–2007 ja 2014–2015 erottuivat selvästi myös Birdlifen jokavuotisessa Pihabongaus -tapahtumassa.