Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan oravakannat ovat vähentyneet merkittävästi Suomessa ja Venäjällä. Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi tieteellisessä Ecography-lehdessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin lumijälkitilastoja 17 vuoden ajalta vuosina 1996–2012, jona aikana oravien jäljet vähenivät yli 80 prosentilla tutkimusalueista.

Tutkimusalue käsitti yli miljoona neliökilometriä, joten vähenemistä tapahtui laajalla alueella erilaisissa, toisistaan erillään olevissa metsissä. Tulos tukee aiempia havaintoja, joiden mukaan Suomessa orava on vähentynyt metsissä, vaikka se on asutuksen lähistöllä edelleen yleinen.

Jo vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että metsäoravat ovat vähentyneet 1950-luvulta alkaen. Tutkimuksessa tarkasteltiin petolintujen ravinnon koostumusta oksennuspalloista ja saalisjätteistä vuosina 1950–2005. Vuosikymmenten aikana oravan osuus ravinnosta väheni tasaisesti, mikä viittaa siihen, että oravaravintoa on ollut vähemmän tarjolla. Väheneminen oli yhtä jyrkkää kuin liito-oravan osalta.

Kannan romahduksesta kertovat myös vanhat saalistilastot. Vielä 1940-luvulla orava oli merkittävä riistalaji, ja vuosittain metsästettiin jopa yli kaksi miljoonaa punaturkkia.

Kannanarvioiden puuttuminen vaikeuttaa uhanalaisuusarviota

Tällä hetkellä orava on luokiteltu elinvoimaiseksi, sillä se on yleinen ja laajalle levinnyt laji. Uhanalaisuuden arvioinnissa käytetään kolmea kriteeriä: populaation nopeaa pienenemistä, pientä levinnäisyysaluetta ja kriittisen pientä tai jatkuvasti taantuvaa populaatiota. Oravan kohdalla voidaan arvioida lähinnä ensimmäistä kriteeriä viimeisen kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven tarkastelujaksolla.

Oravalla kolmen sukupolven jakso osuu lähelle kymmentä vuotta, sillä sukupolven pituudeksi lasketaan ikä, jolloin lisääntymiskykyiset yksilöt ovat tuottaneet noin puolet koko elinaikana tuotetuista jälkeläisistä. Näin ollen oravakannan suurin romahdus 1950-luvun jälkeen ei enää näy tarkastelussa, kun seuraava uhanalaisuusluokitus valmistuu vuonna 2019.

”Oravan uhanalaisuusluokitus ei tule muuttumaan, sillä kriteerin rajat eivät kymmenen vuoden tarkastelujaksolla täyty”, Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko kertoo.

”Käytännössä luokituksen muuttaminen elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi edellyttäisi 10–20 prosentin taantumista tarkastelujaksolla.”

Arviointia vaikeuttavat vertailukelpoisten seurantatietojen ja kannanarvioiden puuttuminen.

”Erilaisia seurantaindeksejä voidaan kyllä käyttää arvioinnissa. Lajilla, jolla kanta vaihtelee vuosittain, pyritään arvioimaan keskimääräistä kannanmuutosta niin, etteivät ääriarvot saa liikaa merkitystä”, Liukko toteaa.

Luonnonvarakeskuksen Luken lumijälkitilastoissa oravan lumijälki-indeksin perusteella kanta vaihtelee suuresti, mutta pidemmällä aikavälillä trendi on laskeva. Jos tilastoja tarkastellaan viimeisen kymmenen vuoden ajalta viiden vuoden jaksoissa (2008–2012 ja 2013–2017) vuosien keskiarvoina siten, että molemmista jaksoista jätetään ääriarvot, pienin ja suurin tiheys huomioimatta, lumijälki-indeksien keskiarvo pienenee 21 prosenttia.

Kuva: Kaarlo Asikainen / Havaintokirja

 
Laskentamenetelmän kehittämistä suunnitellaan

”Lumijälkilaskentoja ei tehdä asutuksen keskellä, jossa oravia on paljon. Lisäksi vaihteleva lumitilanne vaikuttaa siihen, kuinka paljon laskentoja saadaan tehtyä. Laskentaongelmat aiheuttavat tilastoihin ´hälinää´, joka pitää huomioida. Koko maata koskevia keskiarvoja ei siten voi suoraan verrata keskenään, jos laskentoja ei ole saatu joka puolella maata tehtyä samalla teholla”, Luken suunnittelija Katja Ikonen kertoo.

”Olemme kyllä pohtineet menetelmän kehittämistä niin, että kantojen muutoksia voitaisiin luotettavasti tarkastella. Ongelmana on rahoitus ja se, että riistakolmioseurannassa on mukana noin 30 lajia, joilla kullakin on omat erityispiirteensä”, Ikonen jatkaa.

Tutkimuskeskuksen rahoitus on poliittisten päätösten takana.

Miksi metsäoravan väheneminen ei kiinnosta?

”Orava ei ole merkittävä riistalaji, joten ehkä siksi sen kannanarviot ja seuranta ovat jääneet vähemmälle huomiolle”, Ikonen toteaa.

”Asutuksen keskellä oravia on paljon, mikä varmaankin myös vaikuttaa. Ei osata ajatella, että metsissä oravakanta taantuu. Monesti tutkimusta lisätään vasta, kun ongelmaan herätään”, Ikonen jatkaa.

Monelle orava on rakas ja tuttu pihapiirin asukki, jota ruokitaan ja jonka puuhia seurataan vuodesta toiseen. Toiset kokevat oravan riesaksi, sillä toisinaan oravat voivat tehdä pesänsä rakennusten välikattoihin. Vaikka suhtautuminen kaupunkioraviin voi olla jakautunutta, metsissä elävät oravat eivät juuri herätä intohimoja.

Ehkä pitäisi? Esimerkiksi Britanniassa on herätty saduista ja leikeistä tutun, kulttuuriin vahvasti kuuluvan tupsukorvan ahdinkoon, mutta liian myöhään: eurooppalainen orava on saarella sukupuuton partaalla.

Kuva: Karoliina Iso-Ropo / Havaintokirja

 
Oravakannat taantuvat myös muualla

Meikäläinen orava esiintyy Euroopassa ja Aasiassa, ja monin paikoin kannat taantuvat myös muualla. Euroopassa tutkimus on keskittynyt amerikkalaisen harmaaoravan aiheuttamaan uhkaan. Brittein saarella harmaaoravaa istutettiin maahan alun perin kartanoiden puutarhoihin aateliston silmäniloksi ja eläteiksi. Pian harmaaturkit levittäytyvät ympäröiviin metsiin, ja samalla eurooppalaiset punaoravat alkoivat vähentyä.

Harmaaorava on punaoravaa kookkaampi ja vahvempi, ja lisäksi se levittää pox-virusta, johon se ei itse sairastu, mutta joka on punaoravalle kohtalokas. Synkimpien arvioiden mukaan punaorava katoaa Brittein saarilta viidessä vuodessa, vuoteen 2023 mennessä. Harmaaoravia on istutettu myös Irlantiin ja Italiaan, joissa laji leviää lähes parinkymmenen kilometrin vuosivauhtia. Jos levittäytyminen jatkuu samaa vauhtia, harmaaturkit saapuvat Ranskaan kymmenessä vuodessa ja Sveitsiin 2030-luvulla.

Lue lisää oravasta seuraavasta Suomen Luonnosta

Turun yliopiston tuore tutkimus kertoo oravakantojen pienenemisestä myös erityyppisissä pohjoisissa metsissä. Tulos osoittaa, että orava ei hyödy ilmaston lämpenemisestä. Samalla se muistuttaa, että myös yleisinä pidetyt lajit voivat kärsiä merkittävästi elinympäristössä tapahtuvista muutoksista. Suomen Luonto otti selvää, mitkä tekijät vaikuttavat muutoksen taustalla, ja miten oravan käyttäytymispiirteet selittävät kehitystä?

Lue lisää joulukuun numerosta!

metsäluontooravauhanalaisuus

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.