Heikki Vasamies

päätoimittaja
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Julkaistu numerossa

Suomen Luonto 2/2017

ilmestyy 23.2. Naiskuvaajan taidonnäyte. Puut heijastuvat lammen pinnasta Pyhätunturilla. Kuva monivalotustekniikalla/Irma Varrio.
MAINOS

Pääkirjoitus: Kenelle kuvaan?

Talvi hellittää jo otettaan. Auringon valo ja lämpö herättävät rantapuut kevään tuloon. Kuva: Leo Brinkmann/Vastavalo

 
Kuvan käyttötarpeita ja motivaation lähteitä on monia. Joku tuottaa some-hengessä lyhyen elinkaaren käyttökuvia, toinen tekee päällekkäisvalotuksin tai piilokojussa viikkoja istumalla harkittua ja hiottua taidetta. Mutta onko kaikella kuvaamisella yhteistä nimittäjää?

Jaan Tari Haahtelan ihmetyksen (ks. juttu tuoreesta Suomen Luonnosta) siitä, miten joku yksittäinen tapahtuma sysää kokijansa uudelle polulle. Muistan hyvin mikä sai minut innostumaan perhosten kuvauksesta.

Kesäisenä aamuna, aivan silmieni edessä, korkealta haapapuun latvuksesta leijaili iso, dramaattisen tummanpuhuva haapaperhonen kaarrellen alas imemään mettä koiranputken kukasta. Kamera oli käsillä.

Miksi se juuri nyt tuli sieltä alas, ja suoraan eteeni? Miten juuri nyt, kun aamuvalo oli hienoimmillaan ja suodattui kauniisti ohuen harsopilven läpi. Perhonen oli vastakuoriutuneena koreimmillaan, ja täydellisen tuore valkoinen kukka pienten kastehelmien kirjoma.

Minä tallensin sen ainutlaatuisen hetken, tuntui että se oli tehtäväni, suorastaan velvollisuuteni – vain minä olin kaoottisessa maailmassa juuri tässä hetkessä ja paikassa todistamassa tilannetta, jossa lukematon määrä palikoita kääntyy yhtä aikaa oikeaan asentoon. Minunhan se oli otettava.

Mutta kenelle kuva oli tarkoitettu? Kuvaajalleen se on avain elämykseen– se palauttaa mieliin tunnelman ja olosuhteet, joissa kuva otettiin. Kuten matkakertomukset, valokuvat ovat muille katsojille usein vain laiha toisinto niihin taltioiduista hetkistä.

Toki jotkut osaavat ikuistaa ainutlaatuisen hetken paremmin kuin toiset – pitkä kokemus auttaa tekemään oikeita valintoja silloin kun tilanne tulee eteen. Ja onhan usein niinkin, että kuva on autenttista kokonaisuutta kauniimpi tai vaikuttavampi, kun esimerkiksi häiritsevät elementit voidaan rajata kuvasta pois.

Hienoimmat kuvat tuovat elämykseen uusia aineksia: ehdinkö tositilanteessa kiinnittää huomiota karhun katseeseen, lentävän linnun yksityiskohtiin tai perhosen siiven kiiltoon?

Ja totta kai: hyvä kuva jää vielä elämään, kun sen ottajan aika tulee täyteen.

Uutiset
Nuoruus metsäpiilokojussa

Kouvolalainen Liina Heikkinen sijoittui Wildlife Photographer of the Year -kisassa sarjansa finalistien joukkoon. 13-vuotias valokuvaaja on ikänsä puolesta harvinaisuus luontokuvauspiireissä.

Vinkit
Viisi vinkkiä luontokuvaukseen: Värit, muoto ja sommittelu

Luontokuvaaja Paavo Hamusen Luontokuvauskoulun seitsemännessä osassa kuvataan ruskaa ja tutustutaan muotoon ja sommitteluun. Lue lisää luontokuvauksesta 12.9. ilmestyvästä Suomen Luonnosta.

Vinkit
Viisi vinkkiä luontokuvaukseen: yksityiskohdat

Luontokuvaaja Paavo Hamusen Luontokuvauskoulun neljännessä osassa keskitytään yksityiskohtien kuvaamiseen. Lue lisää luontokuvauksesta 2.5. ilmestyvästä Suomen Luonnosta.