Heikki Vasamies

päätoimittaja
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Julkaistu numerossa

Suomen Luonto 9/2017

Helmipöllön on hyvä torkkua suuren hongan huomassa. Lisää männystä marraskuun Suomen Luonnon sivuilla 14–23. Kansikuvan on ottanut Mika Honkalinna.
MAINOS

Pääkirjoitus: Särjen käyttö sallittu

Kuva: Tuomas Pyhtilä / Vastavalo

 
Kun lihaisien buffettien ja juhlaillallisten äärellä elänyt tasavallan presidentti twiittaa syövänsä lihaa vain kerran viikossa, silloin tietää, että suomalainen ruokakulttuuri on muutoksessa.

Aikamme suuret ilmiöt, terveyden ja hyvinvoinnin vaaliminen sekä ilmastonmuutoksen torjunta, ovat nyt toden teolla alkaneet muokata myös suomalaista ruokakulttuuria ja -järjestelmää.

Lihan kulutus, 81 kg/henkilö/vuosi (2016), ei tosin vielä näytä vähenemisen merkkejä, mutta lihatuotteiden joukossa siipikarjan osuus on kasvussa. Myös kananmunia syödään yhä enemmän. Terveellisen ruoka­valion kannalta nykyistä selvästi maltillisempi lihansyöntikin olisi ihan ok, mutta lihan tuotanto suuressa mitassa on kestämätöntä ympäristösyistä.

Kalaa suomalaiset söivät yhteensä vain 13 kiloa henkeä kohti, mistä kotimaisen kalan osuus oli vaivaiset neljä kiloa vuodessa. Kotimaisista kaloista ylivoimaisesti eniten syödään kasvatettua kirjolohta, luonnonkaloista suomalaisten ruokapöydistä löytyy useimmin muikkua, haukea, ahventa, kuhaa, siikaa ja silakkaa.

Tilastoissa loistaa poissaolollaan särki. Särkikin olisi terveellistä syötävää, ja lisäksi sen nykyistä laajempi kalastaminen rehevöityvistä järvistämme olisi ekoteko.

Särjen ruokakäyttö ei ole uusi keksintö, mutta ajatus ei vain oikein ole ottanut tuulta siipien alle, vaikka särkeä on tarjottu jopa presidentinlinnan gourmetpöydässä.
Olisi kuitenkin sekä kansanterveyden että ympäristön edun mukaista käyttää nykyisin eläinrehuksi menevä silakka ja särki ihmisravinnoksi.

Kotimaisen kalan takavuosina saama myrkky­ruuan maine ei hellitä helposti. Itämeren lohikalojen ja silakan PCB- ja dioksiini-arvot ovat kyllä pikkuhiljaa laskeneet, mutta ylittävät yhä EU:n suositusrajat.

Särkeen ei kerry yhtä paljon myrkkyjä kuin rasvaisempiin kaloihin kuten silakkaan. Niinpä särjen lihan PCB-arvot eivät rannikkovesissäkään ylitä EU:n suosituksia, ja sisävesissä pitoisuudet ovat vielä pienempiä.

Suomalaiset ovat siinä onnellisessa asemassa että metsämme, suomme, rannikkomme ja sisävesistömme vielä pursuavat terveellistä syötävää. Sienten ja marjojen lisäksi luonto- ja lähiruokabuumin luulisi suosivan myös sisä­vesien kaloja kuten särkeä.

Pääkirjoitus: Sopimisen sietämätön hitaus

Itämeren vieraslajien torjunta nytkähti viime kuussa eteenpäin, kun voimaan astui Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n painolastivesiyleissopimus. Painolastivesisopimuksen tarkoituksena on siis ehkäistä vieraslajien leviäminen alusten painolastivesien välityksellä. Toki ollaan jo hiukan myöhässä, sillä Itämereen on muun muassa painolastivesien mukana tullut yli 120 vieraslajia, joista noin 80 on jo kotiutunut, Suomenkin vesille parikymmentä.

Kolumnit
Nyt on kiire

Ilmastonmuutos on ennennäkemättömän laaja ja nopeampi kuin ymmärrämme. Se on itse itseään kiihdyttävä prosessi jo napajäätiköiden sulamisen vuoksi. Jos haluamme tulevaisuudessa nauttia planeettamme monimuotoisesta kauneudesta ja esimerkiksi lumesta, on aika toimia.

Toimituksen blogi