Viikonloppuna retkellä havahduin taas siihen, että varpusen tsilputus on miltei kadonnut kaupungin äänimaisemasta. Kiersin varta vasten sopivia paikkoja löytäen vain muutaman harmaavarpusen. Pikkuvarpunen on kyllä runsastunut, mutta perinteikkäämpi serkkunsa on ahdingossa.

Varpusen kohtaaminen jouluaamuna on koko ajan entistä epätodennäköisempää. Luomuksen talvilintulaskentojen perusteella lajin talvikannan huippu koettiin 1970-luvun alussa, mutta 1980-luvulta lähtien on tultu jatkuvaa luisua alaspäin. Sama ilmiö on todettu muuallakin Euroopassa.

Vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnissa varpunen luokiteltiin jo vaarantuneeksi. Väheneminen on ollut yhtä voimakasta sekä maaseudulla että kaupungeissa. Vaikka syiksi on Euroopassa epäilty ympäristömyrkkyjä, kesäisen hyönteisravinnon saatavuuden heikkenemistä ja monia muita tekijöitä, perimmäinen syy varpusen ahdinkoon Suomessa taitaa olla se kaikkein tavanomaisin eli elinympäristöjen muuttuminen. Puistojen, pihojen ja karjatilojen siistiytyminen, pensasaitojen, avokompostien ja talviruokintojen väheneminen. Luomuksen tutkija Aleksi Lehikoisen mukaan paikkakunnilla, joissa ympäristömuutokset ovat olleet vähäisempiä, myös varpuset ovat pitäneet pintansa.

Varpunen on hyvin paikkauskollinen lintulaji – se ei ole yhtä liikkuvainen kuin pikkuvarpunen joka käyttää laajan alueen ravintotarjontaa monipuolisesti hyväkseen. Ravintoloiden terassien liepeillä varpusia yhä liikuskelee koko maassa Hangosta Nuorgamiin.

Kävelen ulos Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalista. Autokatosten alla, aivan automaattiovista liikennevälineisiin kiirehtivän ihmisvirran jaloissa pomppii varpuspari ruokaa etsien. Pysähdyn hetkeksi katselemaan niitä. Rauhallisella käyttäytymisellään ne luovat kontrastia hektiseen kaupunkielämään. Joulun tunnelmaa?

elinympäristöttalvehtivat linnutvarpunen

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.