Riihimäen erämessuilla vieraillut lukijamme järkyttyi. Hänen käteensä työnnettiin Sako-Areenan messuopas, jossa suomalainen metsästysmatkailuyritys mainosti metsästysmatkoja Zimbabween. Kuvituksena oli ammuttu norsu.

”Olen saanut käsityksen, että norsuja on tosi vähän ja siksi norsuille on perustettukin erilaisia suojeluohjelmia”, hän sanoo. ”Miten on mahdollista että jopa Suomesta järjestetään norsujen metsästysmatkoja?”

Afrikassa on 11 valtiota, joissa trofee- tai harrastusmetsästys on sallittua. Tunnetuimmat ovat Tansania, Etelä-Afrikka, Namibia ja Zimbabwe, joissa on kansallispuistoja ja suojelualueita, mutta myös erityisiä metsästykseen varattuja alueita. Ne ovat usein yksityisten omistamia tai vuokraamia.

Varakkaiden puuhastelua

Metsästys Afrikassa ei ole mikään jokamiehenoikeus: kaatoluvan hinta voi nousta 10 000–30 000 euroon. Tähän tulevat päälle täysihoito ylellisessä metsästyslodgessa, saalistrofeiden käsittely, pakkaus ja lähettäminen sekä tietysti lentomatkat. Kalleimpia ammuttavia ovat erityisesti suuret ja isohampaiset norsu-urokset sekä vaarallisina pidetyt leijonat, puhvelit ja leopardit.

Esimerkiksi eteläafrikkalaisen Open Skies metsästyssafarifirman hinnastossa norsu maksaa tänä vuonna 38 000 US dollaria ja urosleijona 19 500 US dollaria. Lisäksi tulevat vielä päivämaksut: vuorokauden hintaan sisältyy täysi ylöspito ja ammattimetsästäjän mukanaolo – päivämaksu on 395 US dollaria.

Lupametsästys ei uhkaa lajeja

Varsinainen järkytys on pitkä lista metsästettävistä eläimistä. Etelä-Afrikan luettelossa ovat mukana ”vaarallisena riistana” norsu, uros- ja naarasleijona, puhveli, krokotiili, leopardi sekä virtahepo. Lista jatkuu ”tasankojen trofee-riistalla”, joita ovat muiden muassa valkohäntägnu, valkonaamatopi (blesbok ja bontebok), karakali eli aavikkoilves, elandit eli hirviantiloopit, keihäsantilooppi, kirahvi (3 450 US dollaria), kudu, liki, njala, kontsi, musta-antilooppi, hyppygaselli, punagaselli, savanniseepra ja etelänseepra. Monet lajeista ovat uhanalaisia. Metsästettävyyden selittää se, että eläimet on kasvatettu yksityisillä riistafarmeilla – ne eivät ole luonnonvaraisia, vaan farmien omaisuutta.

Luvanvarainen metsästys ei hävitä Afrikan uhanalaisia eläimiä. Esimerkiksi savanninorsuja on yhä yli 300 000 ja monilla suojelualueilla norsuja on liikaa – niitä täytyy vähentää. Norsuja uhkaa kuitenkin salametsästys ja sopivien elinympäristöjen nopea väheneminen. Norsut ja maanviljelys eivät sovi yhteen.

Leijonien tilanne on paljon huolestuttavampi: Afrikan luonnossa on jäljellä ehkä noin 20 000 leijonaa ja elinkykyisiä kantoja on enää suurilla suojelualueilla. Yhdysvaltalainen hammaslääkäri maksoi viime vuonna Zimbabwessa 50 000 US dollaria siitä, että hän sai ampua ja haavoittaa leijonaurosta jousella. Suojelualueelta tapettavaksi houkutellun johtajauroksen todellista arvoa on kuitenkin mahdoton arvioida rahassa.

Metsästyksen väitetään tuovan paljon kovaa länsivaluuttaa Afrikan kituviin kansantalouksiin. Todellisuudessa suuri osa näistä rahoista siirtyy metsästyssafareja järjestävien, tavallisesti englantilaisten, saksalaisten tai yhdysvaltalaisten yritysten omistajille. Lopuillakin rahoilla on Afrikassa merkillinen taipumus hävitä jonnekin – ainakaan niistä ei tule suojeluun juuri senttiäkään.

Afrikkametsästysnorsu

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.