Jo seuraavana kesänä kaivamisen jälkeen suo-ojien aurauspalteissa ja traktorin jäljissä kasvaa hillan lehtiä, ainoana kasvina. Miten lakka tulee niin nopeasti esiin? Eivät kai taimet kehity niin nopeasti?

Hilla on pohjoiseen, kylmään elinympäristöön sopeutunut laji, jonka versostosta suurin osa on turpeen sisässä rönsymäisinä maavarsina. Ne ovat hillan ravintovarastoja ja samalla leviämiskeino: hilla muodostaa maavarsistonsa avulla jatkuvasti laajenevia laikkukasvustoja.

Kun suonpinnan kasvillisuus tuhoutuu, hillan syvällä oleva maavarsisto säilyy, ja seuraavana kesänä sieltä nousevat terveet ja vahvat muuraimen versot. Kun kilpailijoita ei ole, hilla valtaa koko alan.

Vankka maavarsisto on myös hillan heikkous. Lämpimillä säillä maavarsiston hengitykseen kuluu enemmän energiaa kuin mitä lehdet ehtivät yhteyttämään. Siksi hilla menestyy huonosti etelässä.

hillalakkasuomuurain

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.