Suonien välissä lehtien alapinnalla olevaa nukkaa aiheuttaa lepännukkaäkämäpunkki Acalitus brevitarsus. Se (tai läheinen laji) elää myös harmaalepällä, joskin oireet ovat hiukan erilaiset terva- ja harmaalepällä. Joskus nukka on lehden yläpinnallakin. Aluksi nukka on kellertävää, mutta muuttuu syksymmällä punaruskeaksi. Yläpinnalla äkämien kohta näkyy muuta lehden pintaa vaaleampana. Toiset lajit aiheuttavat samantapaisia nukkaäkämiä koivujen lehtiin.

Äkämäpunkit ovat pieniä, vain millimetrin murto-osan mittaisia hämähäkkieläimiä. Ne ovat tavallisesti värittömiä, lyhytjalkaisia ja muodoltaan miltei matomaisia otuksia, jotka on paljon helpompi määrittää isäntäkasvinsa ja siihen aiheuttamiensa oireitten kuin ulkonäkönsä perusteella.

Äkämäpunkit imevät ravintonsa kasvien solukoista. Punkin syljessä olevat hormonien tapaiset aineet ärsyttävät kasvin kasvattamaan poikkeavaa solukkoa. Lepännukkaäkämäpunkin sylki saa lehden kasvattamaan kärjestään sienimäisesti (tervalepällä) tai nuijamaisesti (harmaalepällä) laajenneita karvoja. Siellä, karvojen muodostamassa holvistossa, kelpaa punkkien elellä ja lisääntyä suojassa lehden pinnalla kulkevilta pedoilta.

Syksyllä punkit joutuvat jättämään suojaisen kotinsa ja vaeltavat oksille. Silloin niitä kulkeutuuu tuulen, lintujen ja hyönteisten matkassa myös puusta toiseen. Punkit talvehtinevat silmusuomujen suojassa.

 

leppä

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.