Uutiset

Näiden kuukkelien metsä hakattiin: UPM tiesi linnuista hakatessaan ”Metsän tarinan” metsän

Näiden kuukkelien metsä on nyt hakattu. Kuva: Hannu Siitonen

Metsäyhtiö UPM on hakannut suurelta osin paljaaksi Metsän tarina -elokuvastakin tunnetun kuukkelimetsän Ruokolahden Oritsuon Petrankankaalla. Alue kuului myös osana esitettyyn 100 suomalaista luontohelmeä –verkostoon Etelä-Karjalassa.

Hakkuu paljastui vasta kun UPM oli hakannut koko koko laajan parinkymmenen hehtaarin leimikon. Paikalla oli pyörinyt viime viikolla tiettävästi kaksikin motoa tekemässä avohakkuuta. Lisäksi pieni osa entisestä kuukkelimetsästä on harvennushakattu. Luontoharrastaja ja -kuvaaja Hannu Siitosen mukaan koko kuukkelireviiri on nyt tuhoutunut.

”Kuukkeli ei mielellään ylitä laajoja avonaisia alueita, eikä alueella ole enää muutenkaan vastaavia potentiaalisia alueita, joille kuukkeli voisi laajentaa nykyisiä reviireitään.

”Hakkuissa meni kuukkelien ohella myös monia muita uhanalaisia ja harvinaisia lajeja, sillä hakkuualue oli kuusivaltaista ja osin vanhaa sekametsää naavoineen ja luppoineen. Metsässä pesi monia vuosia esimerkiksi kanahaukka.”

Hannu Siitonen kuvasi tuossa metsässä osan Metsän tarina -elokuvassakin nähdyistä kuukkeleista. Aina, kun vihelsin, ne tulivat paikalle minua katsomaan”.

Metsäyhtiö UPM:n sidosryhmäsuhdejohtaja Sami Oksa perustelee kuukkelimetsän hävittämistä sillä, ettei yhtiöllä ollut tiedossa alueelta varmaa kuukkelireviiriä, ”vain havaintoja yksittäisistä kuukkeleista”.

Oksa sanoo, että FSC-metsänhoitokriteerit sallivat myös avohakkuut.

”Kanahaukan pesinnästä meillä ei ollut mitään tietoa. Aina näistä tapauksista voi tietysti oppia. Lopullinen auditointi sitten osoittaa, onko toimittu, niin kuin on sovittu.”

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin metsävastaava Anitta Miikkulainen ja Hannu Siitonen sanovat, että kuukkelin esiintymisestä metsässä on ilmoitettu UPM:lle jo vuosia sitten ja jatkuvasti.

Siitonen sanoo ilmoittaneensa UPM:lle esimerkiksi pari vuotta sitten tekemästään havainnosta, jolloin hän oli samalla reissulla nähnyt peräti neljä kuukkelia.

”Jos näkee kerralla neljä kuukkelia, silloin kyseessä on poikue ja kyse on sataprosenttisesti varmasta reviiristä. Lähetin tiedon ja jopa kartan havainnoista UPM:lle vuonna 2015. Eli UPM:llä on ollut reviiri tiedossa”.

Myös Anitta Miikkulainen korostaa, ettei kuukkelin reviiristä metsässä ollut mitään epäilystä. Hänen mukaansa kaikki aiemmat havainnot ja alueen arvo yleensä oli myös UPM:n tiedossa paljon ennen hakkuupäätöksiä

”Kuukkeli on paikkalintu. Toistuvat havainnot kuukkelista samassa metsässä, tarkoittavat, että kyseessä on kuukkelin reviiri, sillä kyseessä on paikkalintu.

”Tämäkö oli UPM:n luontolahja 100-vuotiselle Suomelle”, Miikkulainen ihmettelee.

Hakattu metsä oli osa Hiitolanjoen-Haarikon luontohelmialuetta. Aluetta kutsutaan myös ”Suomen eteläisimmäksi kuukkelivyöhykkeeksi”.

Etelä-Karjalan metsiensuojelutilanne on muutenkin koko Suomen huonoin. Lakisääteisiä suojelualueita koko seudulla on laskentatavasta riippuen vain noin prosentti kaikista metsistä. Vaikka mukaan ottaisi myös ”rajoitettujen hakkuiden alueet” (jotka nekin voivat olla avohakkuita), nousee suojeluprosentti korkeintaan kahteen.

Anitta Miikkulainen muistuttaa, ettei UPM ole perustanut Kuukkeli-yhteistyöhankkeessa ainuttakaan suojelualuetta alueelle. Tornatorin kanssa on Miikkulaisen mukaan mennyt sen sijaan huomattavasti paremmin.

 

EDIT 23.11. 2017 Muutettu leimikon koon tieto kymmenestä pariksikymmeneksi.

Sulkavan havaintovihko
Syysmetsä

Tänä kesänä olin torvisienten suhteen jo luopunut toivosta; liian kylmä kesä, eivät nouse näillä leveysasteilla pintaan lainkaan. Vieraat kuitenkin vinkkasivat, että luonnonsuojelualueen maastossa oli näkynyt jokusia mustatorvisieniä. Vauhdikkaan mutta mukavan loppuviikon päätteeksi päätin pikaisesti käväistä vilkaisemassa sienipaikkaa.

Toimituksen blogi
Maailmojen sota – ja rauha

Palasimme perheen kanssa pitemmältä mökkilomalta ja rupattelimme iloisesti autossa mökkiraitin kulkijoista: eteiseen punkeneesta siilistä, rantapuussa purisseesta oravasta sekä pihan satapäisinä ylittäneistä korppien lentolaivueista.

Pääkirjoitus: Tuhannet tummuvat järvet

Totuus on, että teemme koko ajan asioita, jotka heikentävät vesistöjemme tilaa. Usein ajattelemattomuuttamme, toivottavasti.