Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) kotiseutu, Etelä-Karjala, on Suomen metsiensuojelun ja yleensäkin luonnonsuojelun pahnanpohjimmainen murheen­kryyni. Suomen ympäristökeskuksen tilastojen mukaan maakunnassa on suojeltu vain alle kaksi prosenttia metsämaasta.

Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajanderin mukaan tämäkin luku on tuplasti liioiteltu, sillä Syken luvuissa ovat mukana lakisääteisten suojelualueiden lisäksi myös kohteet, joissa ”varovaiset hakkuut” (todellisuudessa usein avohakkuut) ovat mahdollisia. Näin ollen Etelä-Karjalan nykyinen metsien suojeluprosentti olisi vaivaiset yksi, mikä on jo suoranainen valtakunnallinen häpeä.

Myös kunnallinen metsiensuojelu on Etelä-Karjalassa surkeaa. Esimerkiksi Lappeenranta tunnetaan siitä, että se hakkaa surutta kuntalaistensa vähiä virkistysmetsiä ”koska teollisuus tarvitsee puuta ympäri vuoden”. Etelä-Karjala onkin sellutehtaittensa ja niitä kritiikittä palvelevien virkamiesten taskussa lähes viimeistä puuta myöten. Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piirin tekemä esitys maakuntaan perustettavasta kansallispuistosta on siten vähintäänkin perusteltu. Etelä-Karjalan ensimmäisen kansallispuiston ydin luotaisiin maakunnan pohjoisosan metsävyöhykkeellä sijaitsevien valtionmaiden (1020 hehtaaria) ja niiden lähi­alueilla sijaitsevien arvokkaiden luontoalueiden ja ekologisten käytävien kokonaisuudesta.

Luonnonsuojelupiirin esittämiin kansallispuistovaihtoehtoihin kuuluu arvosoita, metsiä ja jokivarsia, jotka ovat osin hajallaan maanomistusolojen takia. Tärkeä ydinalue on kuitenkin Ruokolahden kunnan alueella oleva Kemppilän Suurisuo ja sitä reunustavat hienot metsät. Piiri toivoo puiston alueen yhtenäistymistä ja laajenemista hiljalleen vuosien saatossa, kunhan puistosta saataisiin ensin periaatepäätös.

Piiri perusteli vuonna 2015 esitystään erinomaisilla luontoselvityksillä ja esitti puistoa perustettavaksi Suomi 100 -hankkeena. Näin Etelä-Karjala saisi vihdoin ensimmäisen kansallispuistonsa. Mutta mitä vastaa ruokolahtelainen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen luonnonsuojelupiirin esitykseen? Siis sen saman järjestön, jonka hallituksessa hän takavuosina itsekin istui. Yleisradion ja Etelä-Saimaan jutuissa vuodelta 2015 Tiilikainen totesi näin: ”Etelä-Karjala ei kaipaa kansallispuistoa”.

Hän perustelee näkemystään sanomalla ”luonnon olevan maakunnassa jo niin hyvin esillä, ettei kansallispuistolle ole tarvetta”. Lisäperusteluina ympäristöministeri mainitsee Saimaan järviluonnon ja ”uskovansa, että matkailuyritykset pystyvät tätä hyödyntämään ilman kansallispuistostatustakin”. Miten tähän vastaisi kauniisti? Vaikkapa näin: Arvoisa herra ympäristöministeri. Saimaa on toki kaunis, mutta luontoa suojellaan, tai ainakin pitäisi suojella, muitakin kuin matkailuyrityksiä varten. Saimaa on myös pääosin vettä ja metsät, no, kiinteämpää orgaanista materiaalia ja eliölajeja, joita Saimaan vesialueiden matkailukäyttö ei mitenkään pelasta.

Etelä-Karjala ansaitsee kansallispuistonsa. Puheet siitä, että maakunnan metsiä ja muuta luontoa on jo suojeltu tarpeeksi, ovat täyttä roskaa.

 

kansallispuistosuojelu

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.