Kolumnit

Vahtikoira: Sitä saa mitä tilaa

Luonnonsuojeluliitto järjesti Sierilä-hankkeen uhkaaman vapaan Kemijoen puolesta soututempauksen heinäkuun lopulla. Kuva: Sally Luhta

 
KORKEIN hallinto-oikeus (KHO) myönsi toukokuussa luvan Sierilän voimalaitoksen rakentamiseen Kemijokeen. Lupa heltisi, vaikka hanke hävittää esiintymisalueet useilta sellaisilta eliölajeilta, joiden osalta se on luonnonsuojelulailla nimenomaisesti kielletty. Kielto perustuu EU:n luontodirektiiviin, joka on saatettu voimaan luonnonsuojelulailla.

Lajien suoja on sikäli vahva, ettei edes KHO:n antama lupa vielä oikeuta kajoamaan elinpaikkoihin.

Ei suoja ehdoton ole. Alueellinen ELY-keskus voi myöntää suojeluun poikkeusluvan tietyin perustein. Sierilän osalta turvaudutaan tähän luontodirektiivin poikkeussäädökseen: ”kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle”.

 
SIERILÄN VOIMALASTA ja joen luonnontilaisen osan säännöstelystä on ympäristölle pelkkää haittaa, kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta se ei edistä, eikä sille ole sosiaalisia perusteita, päinvastoin. Ainoaksi perusteeksi jäi Kemijoki Oy:n taloudellinen intressi, joka siis korotettiin yleiseksi eduksi.

Sierilä lisäisi Suomen sähköntuotantoa 0,2 prosenttia, joten kovin pienillä panoksilla yhtiön etu muuttuu yleiseksi eduksi.

Sierilässä peli oli rumaa, sillä eräiden direktiivilajien kohta jätettiin tutkimatta. KHO saattoi todeta, ettei esimerkiksi kirjojokikorentoa ja saukkoa esiinny voimala-alueella. Asiakirjojen mukaan. Tosielämässä ne esiintyvät. Lapin ELY-keskus on saanut näiden lajien elinpaikoista tiedon jo vuonna 2008, mutta tieto on pyyhkäisty sivuun. Kadonnut. Esimerkiksi kirjojokikorennon esiintymistä ELY tosin väittää hyönteisvirkamiehensä tutkineen, mutta ei löytäneen. Mitä ilmeisimmin korentoa etsittiin väärään aikaan kesästä, ja virkamieskin oli esittänyt lisäselvityksiä, jotka kylmästi jätettiin tekemättä.

 
ASIASSA HÄIRITSEE erityisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin KHO päätyi myöntämään luvan intressivertailun perusteella. Voimalaitoksen tapauksessa intressivertailussa hyötypuolelle lasketaan sähkön vuosituotanto, 120 gigawattituntia kertaa jokin rahasumma. Vahinkojen puolella asuntojen ja tilojen menetykset voidaan laskea rahassa, mutta suurin osa vahingoista kohdistuu asioihin, joilla ei ole hintaa. Niillä on vain arvoa. Tällaisessa intressivertailussa raha vie aina voiton.

Toisekseen häiritsee hakijan ja viranomaisten ylen huoleton suhtautuminen eliölajeihin, joille lainsäätäjä on määrännyt aivan erityisen suojan. Niitä on muitakin kuin edellä mainitut, ja ”niitä ei löydetä, kun ei etsitä”, kuten eräs kiukkuinen asukas totesi.

Matti Vanhasen II hallitus aloitti alueellisen ympäristöhallinnon likvidoimisen ja se pääsi siinä pitkälle. Se miten fiasko nimeltä Talvivaara purjehti läpi lupaprosessin vaikkei hakija ollut osannut laskea edes vesisateiden vaikutusta, se miten Lapin ELY-keskus on huitaissut sivuun lakiin kirjatun lajien suojelun, se on suora ja välitön seuraus ympäristöhallinnon rampauttamisesta. Romuttamisen puuhamiehet ja -naiset, mukana myös vihreät ministerit tosiaan saivat mitä tilasivat. Valitettavasti.

Teksti: Mikko Niskasaari
Kirjoittaja on vapaa oikeus- ja ympäristötoimittaja.

Kolumnit
Vahtikoira: Säästö suojaa ympäristörikollista

Ympäristörikosten paljastuminen ratkaistaan kentällä, jossa ympäristöhallintoa on vuosia ajettu alas. Kuka paljastaa ja tutkii ympäristörikokset tulevaisuudessa?

Uutiset
Onko orava jo uhanalainen?

Oravat ovat vähentyneet jo vuosikymmenten ajan. Uusi tutkimus paljastaa erityisesti metsäoravien ahdingon.

Pääkirjoitus: Pitääkö olla huolissaan?

Satavuotiaan Suomi-neidon luonnonhelmoista on otettu kaikki mahdollinen irti, ja yhä enemmän halutaan ottaa.