Heikki Vasamies

päätoimittaja
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Viikon laji

Viikon laji: Koivutyttöperhonen

Koivutyttöperhonen laskeutuu joskus tielle lämmittelemään ja imemään kosteutta. Kuva: Heikki Vasamies

 
Kevään ensimmäinen perhonen ilahduttaa aina. Moni pitkospuilla tai polulla vastaan tullut retkeilijä kertoo nähneensä ”jonkun perhosen”, jonka siivissä välähti oranssia. Usein kertoja uskoo nähneensä nokkosperhosen, vaikka varsinkin metsäteiden ja -polkujen varsilla tehdyistä havainnoista valtaosa koskenee koivutyttöperhosta (Archiearis parthenias).

Koivutyttöperhosta ei ole helppo nähdä hyvin. Usein se lentelee melko korkeallakin koivikon reunassa, tai pelmahtaa maasta lentoon melkein kulkijan jalan alta, ja kaikkoaa nopeasti paikalta. Levätessään maassa tyttöperhonen pitää siivet päällekkäinen laskostettuina, jolloin suojavärein kirjaillut tummanruskeat etusiivet sulauttavat perhosen alustaansa.

Koivutyttöperhosia ei myöskään yleensä näe joukoittain, vaan yksitellen siellä täällä. Jos käy hyvä tuuri, on tarkkana ja liikkuu rauhallisesti, tyttöperhosen voi paisteisena päivänä yhyttää lämmittelemästä tai imemästä kosteutta hiekkatieltä, kiveltä tai koivunrungolta. Silloin perhonen usein myös avaa vähän siipiään, jolloin takasiipien kauniit oranssi–mustat kirjailut tulevat näkyviin.

Koivutyttöperhonen on tyylikäs myös alapuolelta katsottuna. Kuva: Tom Lindroos

 
Koivutyttöperhonen ei aurinkoisista elintavoistaan huolimatta ole päiväperhonen, vaan se kuuluu mittareihin. Se talvehtii kotelona, jonka sisällä perhonen on täysin kuoriutumisvalmiina. Siksi koivutyttöperhonen ehtii keväällä kuoriutuessaan lentoon ensimmäisten joukossa – usein aivan ensimmäisenä.

Kannan tila: Elinvoimainen (LC).
Koko: Siipien kärkiväli 32–38 mm.
Ulkomuoto: Etusiivet tummanruskeat, niiden poikki kulkee tummempia kirjailuja ja etureunassa on kahdesta-kolmeen erillistä kermanvalkeaa laikkua. Takasiivet oranssit mustahkoin reunuksin ja kirjailuin.
Lisääntyminen: Laji lentää keväällä maaliskuun lopulta toukokuun puoleenväliin. Naaraat munivat koivun lehdille.
Ravinto: Toukan ravintoa ovat koivujen lehdet.
Elinympäristö: Avoimet koivikot, puutarhat ja metsäreunat koko Suomessa.
Tiesitkö? Koko maassa esiintyvän ja yleisen koivutyttöperhosen sukulaislaji, haavikoissa elävä haapatyttöperhonen on Suomessa harvinainen ja luokiteltu vaarantuneeksi (VU).

Toimituksen blogi
Toimituksen blogi
Vuodenajat
Kiljuhanhien ennätysvuosi Suomessa ja Norjassa

Siikajoella laskettiin tänä keväänä suurin hanhimäärä sitten vuoden 1963, yhteensä 121 kiljuhanhea.