Virpi Suutarin Eedenistä pohjoiseen (Garden Lovers) on vaikuttava dokumenttielokuva rakkaudesta, elämästä ja puutarhanhoidosta. Seitsemän erilaista pariskuntaa kertoo elämästään puutarhoissaan, joiden unenomaiseen ja eteeriseen tunnelmaan katsoja temmataan mukaan luomalla äänimaailma, joka surisee, humisee ja sirkuttaa.

Kukin hoitaa ja rakentaa puutarhaansa omaan tapaansa. Joillekin kyse on lapsen menettämisestä alkaneesta surutyöstä, joka on jalostunut reheväksi puutarhaksi ja työ on alkanut kantaa hedelmää: rakkaudella kasvatetuilla jättikurpitsoilla on nimet ja yöksi ne peitellään hellästi viltillä.

Jokaisen tapa hoitaa puutarhaa on erityinen. Eletyt vuodet rinnastuvat kukkien kerrottuihin lehtiin, samalla kuin nuppujen suuri määrä painaa ruusunvarret kumaraan niin, että tueksi tarvitaan jo keppi. Erilaiset tavat hoitaa puutarhaa rinnastuvat elämän monimuotoisuuteen. Samalla pariskuntien keskinäinen erilaisuus rikastaa kerrontaa ja tekee kokonaisuudesta suuremman kuin osiensa summa.

Lajien selviytymistä ja häviämistä tutkiva Ilkka Hanski antaa vaimonsa kanssa puutarhansa kehittyä vapaasti. Villiintynyt puutarha on luonnonmukainen keidas keskellä kaupunkia. Samaan tapaan komeiden päiväperhoslajien rinnalla tutkimuksen esimerkkilaji täpläverkkoperhonen näyttää arkisen vaatimattomalta, mutta tutkimukselle laji on osoittautunut korvaamattoman arvokkaaksi.

Kuten tutkijakin huomauttaa, elokuva muistuttaa, että ihminen on vain väliaikainen vieras maapallolla. Lopulta elämässä on kyse vain mikrobeista ja bakteereista, joita oli jo kauan ennen ihmistä, ja joita tulee olemaan vielä kun ihmislajin aika on ohi. Maa on kaiken perusta, mikrobeista rikas kasvualusta, ja niin, jonakin päivänä maaksi sinäkin olet tuleva.

Onko puutarha paratiisi vai työleiri, on kiinni asenteesta. Ei puutarhassa/elämässä/rakkaudessa kaikki ole niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Kuten käärme kuuluu paratiisiin, niin puput ja myyrät löytävät kasvien perässä puutarhaan. Mutta antaa pupujen tulla, sillä pupujen perässä tulee kettu.