Kiurun lentoääni, pätkä liverrystäkin jo taivaalta, kottaraisen ilmestyminen pesäpöntölle, ensimmäinen peipon laulu metsänreunassa, västäräkin keikuttelu pihamaalla ja haarapääskyn odotettu paluu pihapiiriin ovat perinteisesti tärkeitä kevään etenemisen tunnelmallisia hetkiä.
Viime viikon blogissa Viron Läänemaalta kerroin mm. pöllöjen viikon takaisesta runsaasta huutelusta. Myös pikkunisäkkäitä syöviä isolepinkäisiä osui kohdalle Läänemaalta neljä ja Vormsin saarelta vielä kolme. Lisäksi sulaneen lumen alta paljastuneet pikkunisäkkäiden käytävät kertoivat, että saattaa tulla hyvä pöllövuosi. Se olisi hyvin tervetullut!
"Ennenkään" ei ollut ihan tavatonta, että jo helmikuun lopulla, pitkänkin pakkasjakson jälkeisinä kauniina, lauhoina päivinä saatiin ensimmäiset havainnot kiuruista tai muista kevätmuuton linnuista, "säämuuttajista".
Ihan tarkkaan ei tällä hetkellä tiedetä, mikä lintu on vielä muuttamassa etelän suuntaan, jos sää kylmenee ja vedet jäätyvät, mikä uskalikko yrittää talvehtia ja mitkä ovat jo saapuneet takaisin vai talvehtineet.
Suomalaisten merihanhien suojelua edistetään gps-seurannan avulla. Helmikuun alussa linnut olivat eri puolilla Eurooppaa ja monet niistä viihtyivät suojelualueiden turvissa.
Merihanhi on isokokoinen, äänekäs mutta arka hanhi. Ennen se oli pääosin lounaissaariston ja Liminganlahden laji. Nyt sitä tavataan kaikkialla Suomenlahdella ja Pohjanlahdella, hieman sisämaassakin.
