Kun kevätauringossa pohdiskelet pihan, puutarhan tai lähimetsän hoitotoimia, jätä tilaa luonnolle. Ehkä ainakin osan pihasta, pientareista tai lähimetsästä voi jättää luonnon huomaan?
Muutama vuosi sitten Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kevätsesongin aikaan erään latureitin varrella häiriköi hiihtäjien kertoman mukaan niin sanottu ”hullu” metso. Se oli hyökkäyksillään aiheuttanut mustelmia useammallekin suksijalle. Päätin käydä katsomassa paikkaa.
Itämeri on muuttumassa kun ilmaston kuumeneminen koettelee kotimertamme. Silakkakannat taantuvat huolestuttavasti. On aivan selvää, että lisää kalastusrajoituksia on luvassa tulevina vuosina.
Marjoja, sieniä ja kotimaista kalaa soisi syötävän enemmän siksikin, että Euroopalle on osoittautunut haastavaksi saada unionissa kulutetun ruoan ekologinen jalanjälki edes kohtuulliselle tasolle.
Meikäläiset siilit joutuvat liikkumaan keski-eurooppalaisia lajikumppaneitaan enemmän löytääkseen riittävästi ravintoa. Eläimet vaeltelevat myös etsiessään talvipesän paikkaa. Liikehdintä altistaa ne liikenteen vaaroille.
Vanhojen puiden rosoinen kuori tarjoaa lupoille ja naavoille parhaan kiinnittymisalustan. Etelä-Suomessa naavoja ja luppoja koettelevat ilmansaasteet, vanhojen metsien vähyys sekä ilmaston kuumenemisen aiheuttamat pitkät ja kuivat hellejaksot.
Vastuullisesti käyttäytyvät kuluttajat edistävät ansiokkaasti ilmastonmuutoksen ja lajikadon torjuntaa, mutta heidän osuutensa on niin pieni, että se ei ainakaan vielä riitä pelastamaan maailmaa.
