Hankalana päivänä sammalmättäiden vihreys virvoittaa sielua ja tuulenpuuska vie pois huonon ajatuksen. Tuolla näkyy oranssi matto, kantarelliapaja, jonka yöllinen sade on huuhtonut puhtaaksi.
Sieniin hurahtaneilla on reppu pakattuna ja kori eteisen pöydällä odottamassa. Nyt sieneen kannattaakin jo pinkaista. Sieniä on näet kovaa vauhtia nousemassa eri puolille maata.
Viime vuosina on ollut useita lämpimiä ja poutaisia kesiä. Nyt tuli vaihteeksi muuta: kesä on ollut sateinen, viileä ja tuulinen. Helteitä ja aurinkoa odottaneet ovat saaneet pettyä.
Sienestäminen on elämän suurimpia huveja, vaikka sillä on hintansa. Vielä 1980-luvun alussa en sienipaikoillani Nokialla ollut tutustunut hirvikärpäsiin. Jo muualla kokemusta saaneet sanoivat, että huomaat sen kyllä sitten, kun sellaisen tapaat.
Elokuun pimenevät, mutta lämpimät illat ovat tosiasia. Vuodenajan vaaka alkaa kallistua syksyyn ja posken rusketus häviää... Mutta onhan syksyssäkin paljon koettavaa ja nähtävää. Metsät pullistelevat sienistä ja marjoista.
Heinävedellä metsässä kävellessäni näin oudon, halkaisijaltaan noin 10-senttisen sienen. Se kasvoi lahonneen, vinossa olleen lepänrungon alapuolella. Mikä sieni mahtaa olla kyseessä?
Myyräekinokokki saa pelon viriämään joka vuosi marjojen ja sienten poiminta-aikaan. Voiko metsän antimia syödä turvallisesti? Entä jos minä tai joku perheenjäseneni saa hengenvaarallisen myyräekinokokin. Uhkaako loinen suomalaisia, Eviran tutkimusprofessori Antti Oksanen?
Suomen Luonnon sienitutkijan Lasse Kososen mukaan myrkkysienissä suurin riski on valkoisten sienien sekoittaminen, esimerkiksi kuusen herkkusientä luullaan helposti valkokärpässieneksi.
