Edellisen illan syvät sinisen ja harmaan sävyt hiljensivät Matsalun lahden viime viikon blogissa. Ilta vaihtui yöhön. Seuraavan auringonnousun aikaan kohtasin Matsalun maiseman Rannajõen tornissa. Tai oikeastaan auringon säteet kohtasivat sadepisaroiden prismat.
Marjoja, sieniä ja kotimaista kalaa soisi syötävän enemmän siksikin, että Euroopalle on osoittautunut haastavaksi saada unionissa kulutetun ruoan ekologinen jalanjälki edes kohtuulliselle tasolle.
Kesän ja syksyn raja jakaa ihmisiä. Joillekin kesä loppuu kun koulut alkavat ja palataan töihin. Toiselle kesään kuuluu vielä loppusuven siritys ja tummat illat.
Ruovikoiden ja kosteikkojen kätköissä järvien, merien sekä jokien rannoilla, Lapissa myös soitten runsaskasvustoisissa pajukoissa elelee pajusirkku. Se on pärjännyt paremmin kuin moni sukulaisensa, vaikka pajusirkkuakin kannattaa pitää silmällä.
Sateen välissä pilviin tuli kaakossa pieni rakonen vain muutamaksi aamun minuutiksi. Mitä silloin aukesi luontokuvaajalle ohi kiitäväksi hetkeksi Matsalunlahden rannassa Haeskan lintutornilla, viime keskiviikkoaamuna.
Pihlajanmarjasato on tänä vuonna aika niukka. Niinpä tilhet ehtivät etelärannikolle ja osa Suomenlahden ylikin jo viikkoja sitten. Pihlajanmarjojen sijaan tilhet syövät nyt hedelmiä.
Mustapääkerttu on yksi parhaita ja tunnelmallisimpia lehtojen ja lehtipuuvaltaisten tuoreiden metsien sekä metsäsaarekkeiden - pihanlaidankin pensastojen piileskeleviä laulajia. Nyt syksyllä mustapääkertun näkee alkukesää ehkä avoimemmin, kun pienehkö osa kannasta viivyttelee muuttoaan ja etsii marjoja sekä hedelmiä syötäväksi monenlaisista pensaista ja puista.
