Vuoden turhake 2010

Taas muotiin palanneet turkit ja turkissomisteet ovat tarpeellisia vain omistajiensa, siis eläinten, päällä.

Kuva: Animalia/kuva-arkisto

Ylämyllyltä äänesti myös turkista: ”Turkis ei ole luonnonmukainen, koska ihminen on jalostanut eläimiä ja kemikaalit tekevät siitä ympäristölle haitallisen.”

Turkiksilla on vaatetuksessa pitkä historia aina esi-isistämme lähtien. Tuolloin ei ollut paljon valinnan varaa, mutta nykypäivänä on. Takki ei tarvitse toiminnallisuutensa vuoksi huppuun tai kaulukseen karvareunusta, siis pelkkää somistetta. Turkin voi hyvin korvata huopa- tai toppatakilla ilman, että takin lämpimyys tai juhlavuus siitä kärsisi.

Muotioikut tulevat ja menevät – ja niiden mukana myös turkisten suosio. Monet kuuluisat muotisuunnittelijat ja muotitalot kuten Calvin Klein, Tommy Hilfiger, Ralph Lauren ja Escada ovat kieltäytyneet käyttämästä mallistoissaan turkiksia. Suomessa esimerkiksi Seppälän vaatemallistot ovat turkittomia.

Turkistarhaus on lainsäädännöllä lopetettu muun muassa Englannissa, Skotlannissa, Bulgariassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Kettujen tarhaaminen on lopetettu länsinaapurissamme Ruotsissa.

Suomen Luonnon toimitus valitsi turkiksen 397 turhake-ehdokkaan joukosta. Ehdotuksia tuli 742 henkilöltä.

Äänikuningas (33) oli mopoauto, jota kritisoitiin erityisesti turvattomuudesta. Myös sen ekologisuutta epäiltiin: ”Valmistus tuhlaa materiaaleja ja energiaa. Lisäksi se on vaarallinen liikenteessä. Mopoautosta on luotu uusi tarve nuorille mopon sijaan ennen autoa”, kirjoitti Kristiina Tarkiainen Kuusistosta.

Toiseksi eniten ääniä sai banaanikotelo, jonka kätevyyttä epäili 30 vastaajaa. ”Turhaakin turhempi turhake! Ei ole kiva löytää näitä ”banaaninkuoria” tulevaisuudessa maastosta. Oikeat kuoret sentään maatuvat ajastaan, mutta nämä banaboxit säilyvät ikuisesti. Mikähän on hiilijalanjälki?” kirjoitti Helena Sulavuori Mellilästä.

Turhake-kisan kestosuosikki vesiskootteri sai tänäkin vuonna parikymmentä ääntä. Karin Pennanen Helsingistä ei lämpene vempeleelle: ”En viitsisi verrata sitä paarmaan, jolla silläkin on paikkansa ekosysteemissä. Vesiskootteri on idioottimainen pörrääjä, individualistisen ökyelämän symboli, järvi- ja merielämän häiritsijä, rumakin.”

Uutuutena listalle ponnahti pakkoruotsi 19 äänellä. Sille löydettiin myös ekologisia perusteluita: ”Viralliset paperit printataan ruotsiksi, ja katukilvistä tehdään tuplaversiot suomen ja ruotsin kielellä”, perusteli Hannu Raitanen Turusta.

Kuluttaja pysähtyy piikkimattoon

Myös piikkimatto, tupakka ja muovipussi saivat useita ääniä.

Monen turhake-ehdokkaan perusteluissa mainittiin, että on sitä ilmankin pärjätty. Markkinat luovat meille kuluttajille uusia tarpeita, joita ilman on yhtäkkiä mahdotonta elää. Toiset niistä ovat ohimeneviä muotivillityksiä kuten fakiirin mattoa jäljittelevä piikkimatto. Viime joulun hittituotteesta ei ole tämän joulun alla mainoksia näkynyt.

”Suurin tarkoitus tälläkin turhakkeella on varmasti saada ihmiset pysähtymään kiireisen elämän keskellä”, pohti piikkimaton syvintä olemusta Mari Kuosmanen Turusta.

Pakkaukset saivat tälläkin kertaa paljon ääniä. Yksittäis- ja ylipakatut tuotteet selvästi ärsyttävät ihmisiä. Paula Jantunen Lahdesta ehdotti turhakkeeksi lelupakkauksia: ”Lelujen kiinnitykseen on tungettu ruuvia, muovia, nippusidettä, tarraa, pahvia ja muovilipukoita. Kun lelun vihdoin saa ulos paketista, on aikaa kulunut, pinna kiristynyt ja roskaa kertynyt tajuttomasti.”

Teidän lukijoiden ehdottamalla listalla on taas turhake poikineen. Me täällä toimituksessa olemme yhtä lailla turhuuden markkinoilla mukana. Laskimme, kuinka monta kisassamme ehdotettua turhaketta lymyilee Suomen Luonnon tekijöiden kodeissa. Tulos oli 258 turhaketta. Pitäisikö sen kunniaksi ottaa oikein energiajuoma? Hattaran voisi ainakin pyöräyttää hattarakoneella ja pistää suklaaputouskoneen pulppuamaan. Ja lopuksi vielä ajaa kierroksen taittopyörällä. Niistä kaikista saisi yhden turhakepisteen lisää.

Vuoden turhaketta ehdottaneiden kesken arvottiin seitsemän turhakeääntäkin saanut taittopyörä.
Sillä pääsee ajelemaan Susanna Confalone Hyvinkäältä.
Onneksi olkoon!

Hyvinvointia pussista

Turhakeääniä sai myös hyvinvointipussi.  Se olikin täysin uusi tuttavuus. Onneksi eräs ehdottaja lähetti siitä meille lehtileikkeen. Sen mukaan pussi edistää rasvan palamista, poistaa kuona-aineita, lisää energisyyttä ja vahvistaa sydäntä. Pussin teho perustuu innovatiiviseen fir-infrapunatekniikkaan. Entinen Miss Suomi vielä vakuuttaa, että näin se on.
Sitähän pitää kokeilla.
Pyysin hyvinvointipussin koekäyttöön kahdeksi viikoksi. Ensimmäisellä kokeilukerralla tunnelma kodissamme on miltei juhlallinen. Levittelen pussin sängylle ja laitan töpselin seinään. Kömmin pussin sisälle ja vedän vetoketjun kiinni. Olo on kuin epämukavassa makuupussissa. Lapset katselevat hiljaisina vieressä.
Hetken kuluttua tytär kuiskaa: ”Äiti, pystytkö sä puhumaan?”
Toki pystyn, pussi alkaa hiljalleen lämmetä. Ulkona vinkuu kova koillistuuli. Oven rakoon ilmestyy taas pieni pää: ”Hierooko se?” Ei hiero, mutta lämmittää ihanasti. Torkahdan ja herään äänimerkkiin. 40 minuuttia 42 asteessa on kulunut. Olo on rentoutunut.
Itse pussi on valmistettu avaruuskankaasta ja sen sisään on upotettu infrapunalämmityskentät. Se on oikeastaan makuupussin ja infrapunasaunan yhdistelmä.
Koekäyttöviikkoina sattui olemaan kovat pakkaset, joten kömmin ihan mielelläni pussin lämpimään. Saman asian ainakin rentoutumisen kannalta olisi ajanut paksu peitto korviin vedettynä ja pienet torkut.
Mainostekstien mukaan infrapunasäteiden syvälämpö paransi vastustuskykyäni, haavojani, verenkiertoani – ja nuorensi minua. Työpaikalla tätä ei ainakaan huomattu.
”Taasko sä olet siellä hornankattilassa?” kysäisi poikakin, kun tavoitti minut pussin uumenista.
”Mikset voinut ottaa koekäyttöön sitä suklaaputous-konetta?” tivasi puolestaan perheen teini.

teksti Johanna Mehtola

• Tiedote: Vuoden turhake on turkis, perustelut valinnalle
• Artikkeli: Tarhoilla yhä puutteita
  
• Suomen Luonnon lukijoiden turhake-ehdotukset