Huuhkaja (Bubo bubo) viihtyy kallioisilla ja rauhallisilla metsäseuduilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Huuhkajat viihtyvät myös kaupungeissa ja kaatopaikkojen läheisyydessä pyydystäen rottia. Monet parit ovat uskaltautuneet pesimään kaatopaikkojen lähimetsiin, Helsingissä kaupungin keskustaankin. Maaseudullakin monet huuhkajat saalistavat pellonreunojen ja maalaistalojen lähettyvillä. Ruokajätteen peittäminen ja kaatopaikkojen keskittäminen on johtanut rottakantojen romahtamiseen, mikä hävitti huuhkajiltakin antoisan ruokatarjoilun.

Huuhkaja on Euroopan suurin pöllö, 60–75 cm pitkä ja isopäinen. Siivenkärkien väli on 160–188 cm. Päältä huuhkaja on mustatäpläisen ruskea, alta mustankirjavan kellertävä. Pitkät korvatupsut sojottavat ohimoilla, ja naamasta tuijottavat kekäleenpunaiset silmät.

Huuhkajan soidinääni matala, kumea kaksitavuinen ”huu-uu, huu-uu…”, joka toistuu 7–10 sekunnin välein. Ensimmäinen tavu on painokkaampi. Naaraan ääni on korkeampi. Huuhkajan tavallinen yhteysääni on käheä ”rräh”, mutta lajilla on monenlaisia muitakin rääkyviä, parkuvia ja haukahtavia ääniä. Poikaset kerjäävät sähisevällä ”pssääh”-äänellä.

Aiemmin huuhkalaa vainottiin mielipuolisella vimmalla aivan kuin kanahaukkaa ja kotkaakin. Nykyään huuhkajat, vanhalla kansankielellä ”hyypiät” tai ”hyypiöt”, saavat kuitenkin rauhassa elää kylien laitamien jylhillä pesimäkallioillaan. Joillain huuhkajien pesäpaikoilla lintujen tiedetään pitäneen pesää kymmenien, kenties satojen vuosien ajan. Kaupunkien keskustoihinkin huuhkajat ovat uskaltautuneet vainon laannuttua.

Pöllöjen äänikuvaukset, tuntomerkit ja äänikuvaukset perustuvat Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas -teokseen (WSOY).