Suopöllö (Asio flammeus) on sarvipöllön ohella ainoa muuttava pöllömme. Molemmat lajit hakeutuvat kevätmuutolta palattuaan sellaiselle seudulle, jossa on mahdollisimman paljon ruokaa eli myyriä. Suopöllön pääaluetta ovat Pohjanmaan, Peräpohjolan ja Lapin pelto- ja suoalueet sekä muut kosteikot. Lisäksi suopöllöjä pesii hakkuuaukeillakin. Suopöllön pesä on maassa heinikon kätkössä.

Suopöllö muistuttaa sarvipöllöä ja on yleisväriltään kellanruskea. Selkäpuoli ja rinta ovat mustatäpläiset, vatsa viiruttoman valkoinen. Suopöllöllä on tuskin näkyvät, lyhyet korvatupsut. Silmät ovat keltaiset, sarvipöllön punertavat. Molemmilla on pitkähköt siivet.

Suopöllön soidinääni hitaasti puuskuttava, 10–20-tavuinen ”pu pu pu…”, johon naaras vastaa usein rääkäisevällä ”khreäh”-äänellä. Varoitusääni on räksyttävä ”kräk-kräk-kräk-kräk”, poikasten kerjuuääni sähähtävä ”pssääh”. Pöllön ääntä on kirjallisuudessa verrattu kaukana puksuttavaan junaan. Ainakin ääni on rytmikäs ja jämpti, miksei junamainenkin.

Pöllöjen äänikuvaukset, tuntomerkit ja äänikuvaukset perustuvat Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas -teokseen (WSOY).