Pihlajien yksilölliset piirteet ovat tervettä perinnöllistä vaihtelua.

Pihlajanmarjoista ja syksyn sävyttämistä upeista lehdistä syntyy vaikkapa ikkunakoriste.

Syksyn edetessä linnut alkavat vaeltaa ravinnon perässä. Pihlajanmarjat maistuvat monelle siivekkäälle.

10.12.2020 Linnut

Pihlajanmarjoja ja puiden siemeniä on tänä talvena vähän, joten siivekäs ystävä tarvitsee tukea.

Runsaat marjavuodet houkuttavat helisevät tilhiparvet ruokailemaan pihlajoihin. Mutta missä tilhet ovat silloin, kun marjoja ei ole?

Suomessakin talvehtivat mustapääkertut ovat lisääntyneet viimeisen 20 vuoden aikana.

Pihlajan tieteellinen nimi on Sorbus aucuparia. Tämä muistuttaa meitä Sorbus-likööristä. Vuonna 1935 Alkoon tullut juoma poistui hyllyiltä 2010, mikä sai aikaan jopa pienen kansanliikkeen.

Taviokuurnat aterioivat pakkaspäivänä pihlajanmarjoilla.

Taviokuurnat vaeltavat jälleen. Koreita ja pelottomia lintuja voi ihailla erityisen hyvin nyt, kun pihlajalla on mainio satovuosi.

Perinteisesti pihlajanmarjoista on tehty hyytelöä tai hilloa, mutta Arja Hopsu-Neuvosen suosikki on chutney.

Pihlajanmarjat ovat happamia. Arja Hopsu-Neuvonen Marttaliitosta kertoo, että niitä voi silti käyttää kokonaisena, kunhan happoja vähän taittaa.

Elo-syyskuussa pihlajat notkuvat kirpeitä pihlajanmarjoja. Pihlaja kasvaa lehdoilla ja kuivissa kangasmetsissä koko maassa. Pihlajanmarjassa on runsaasti vatsalle tärkeää kuitua ja paljon C-vitamiinia. Oranssi marja sisältää myös E-vitamiinia, karoteeneja, flavonoideja, kalsiumia ja magnesiumia.